Maa-artisokkaa näkyvissä!

Tein syksyllä maa-artisokkapenkin, johon istuttelin Arjalta saamani mukulat. Joskus kauan aikaa sitten minulla oli palstalla maa-artisokkaa, mutta hävitin sen kun sitä oli muka hankala käyttää. Sitten sain Arja-ystäväni syntymäpäivillä maistaa maa-artisokkakeittoa ja sehän oli niin hyvää, että olisin voinut syödä sitä vaikka kuinka paljon. Arja jos luet tätä, anna heti keiton resepti.

Oikein lupaavat maa-artisokan alut

Palsta-alue on muuttunut hetkessä vihreäksi keitaaksi. Vilkuilin vähän ympärilleni, mitä kaikkea siellä tässä vaiheessa, toukokuun lopussa kasvaakaan.

Viime syksynä maahan jätetyt palsternakat (siemeniä varten)

Pavuthan ne siinä, hengissä toistaiseksi

Ukonlaukka juuri kukkaan puhjenneena

Naapurin Leenan valkosipulit ja liljat sulassa sovussa

Minusta viinimarjassa on jo raakileet, vai oletteko samaa mieltä?

Kompostin asukit voivat hyvin ja muutakin tilannekatsausta

Äitisorsa oli taas hautomispuuhissa kun pyörähdin palstalla. Se kävi välillä uimassa ja ilmeisesti haukkaamassa välipalaa ja päästeli kovia ääniä houkutellakseen luvattomat kulkijat kauemmaksi munista. Sorsaperhe on nyt kaikkien palstalaisten yhteinen huolen ja jännityksen aihe: pelkäämme, että lokit huomaavat lennellessään pesän ja iskevät muniin, ihmettelemme, miten poikaset pääsevät pesästä, mietimme, pitäisikö sorsaemolle viedä ruoka-avustusta kun se yksinhuoltajana joutuu viettämään suurimman osan päivästä hautomassa. Ihmetyttää, miten yksikään sorsapoikue on tähän asti selvinnyt hengissä kun niistä ei olla hermoiltu isolla joukolla. Kauanko niitä munia haudotaan?

Hilkan palstalla teimme tilannekatsausta. Minähän istutin Uchiki Kuri-kurpitsat maahan ja ilahduin kovasti kun myös Hilkalla oli kurpitsat mullassa. Hänellä tosin harson suojissa, minulla tuulen ja tuiverruksen armoilla (ihan tyyntä oli), kohopenkissä sentään.

Hilkan kurpitsateltat

Vertailtiin kurkun taimia, samankokoisia oli Hilkalla kuin minullakin. Hilkallakin oli kasvamassa viidakkokurkku, huh, ihan yhtä pieniä taimia kuin minulla. Hilkka oli vuorannut kohopenkkinsä reunat kuivilla lehdillä, jotta kurkuilla ei kävisi veto. Kaulahuiviakin mietittiin. Minulla kurkuntaimet ovat vielä parvekkeella, täytyy kai niitä kaulahuiveja alkaa neuloa ettei kurkkuparkoja palele.

Lähdin palstalta kotiin illalla kymmenen aikaan enkä ollut viimeinen. Siellä touhuttiin kaikessa rauhassa valoisassa kesäillassa, tunnelma oli suorastaan mystinen. Ihana ilta ja ihana kasvimaa!

Iltakymmenen tunnelmia Kallaveden rannalla

Optimistin puutarhurointia

Palsta-alue vihertää

Koska löysin sääennustuksen, jossa yöpakkasia ei enää tule, aloin heti toimia sen mukaan. Väliäkös sillä vaikka joku muu ennustaa toista. Vein kasvimaalle loput pavut, Uudenseelannin pinaatin, lehtikaalin, loput palmukaalit (molempien kaalien taimet olivat enemmän kuin säälittäviä), esikasvatetut krassit. Ainoastaan kurkut ja kurpitsat on enää laittamatta ja nekin vain siksi, että käsiä ei ollut tarpeeksi kaikkien taimien kuskaamiseen.

Toissapäivänä maahan laittamani pavut ovat ihan virkeitä ja käpristyneet lehdetkin ovat oienneet. Papusato siis kuitenkin luvassa. Papuja ei ole nyt yhtä paljon kuin aikaisemmin, hmmm... vielä ehtii ostaa uusia siemeniä. Riittävästi ei riitä, liikaa on vasta tarpeeksi.

Avaimenreikäpenkki on nyt täynnä taimia ja siemeniä, siihen sopikin yllättävän paljon kasvatettavaa. Laitoin pensaspapu Merveille de Piemontet avaimenreikäpenkin etelärinteeseen, siinä niillä on lämpimät ja pehmoiset oltavat. Toivottavasti ymmärtävät olla kiitollisia.

Mitä kuuluu sorsaperheelle? Perheen isähän on liuennut takavasemmalle jo varhaisessa vaiheessa, äiti kyllä pitää huolta jälkeläisistään sitäkin paremmin.

Hautomispuuhissa

Tyynen rauhallisena pesällä

Väri-iloa naapuripalstoilla

Jokaisella palstalaisella on oman näköisensä kasvimaa. Ja se on tietenkin hyvä asia. Toinen haluaa palstastaan säntillisen suorine riveineen, toinen pitää palstaa rentoutumispaikkana ja hoitaa sitä suurpiirteisesti (kuulun jälkimmäiseen). Kukista pitävät kaikki.

Anni-naapurin ihanan väriset orvokit

Katrin tulppaanit

Leenan esikot

Omallakin palstalla kukkii tällä hetkellä jotain: voikukat ja leskenlehdet ja lemmikki... Muutenhan se on isoksi osaksi harson (jota inhoan) peitossa. Löysin netistä mieleiseni sääennustuksen, jonka mukaan Kuopiossa ei enää ole yöpakkasia. Voin siis poistaa harsot ja istuttaa kaikki ylikasvaneet taimeni maahan, jee. Älkää sanoko, että iloni voi olla ennenaikaista.

Purjopenkit ilman harsoa, harson alla perunaa, porkkanaa, naurista, pinaattia...

Yllätys kompostissa

Erään palstalaisen komposti on niin viihtyisä, että sorsaäiti kelpuutti sen perheelleen pesäpaikaksi. Pesässä on seitsemän munaa, joita sorsaäiti hartaana hautoo. Aluksi se säikkyi palstan touhuja, mutta tuntuu nyt tottuneen. Pesänkin se on kuvan oton jälkeen vuorannut höyhenillä pehmeäksi. Nyt palsta-alueella jännitetään, miten tässä käy ja milloin pesästä alkaa kuulua pientä piipitystä. Palstanaapuri Hellevi napsaisi nämä kuvat ja seuraa tilannetta yhtä innolla kuin minäkin. Hellevi kirjoitti tänään: Pesä on nyt paljon eeppisemmän näköinen, koska siinä on untuvaisista vuoraukset. Mutta toisaalta tässä kuvassa on sellaista alkupinnistysvaiheen ronskia naisenergiaa 'no ny ne munat tulee ja pesäkin on ihan kesken'.

Seitsemän munan pesä

Kompostin kyljessä varoitetaan häiritsemästä pesän asukkeja

Kastelua, kummastelua ja päivän moka

Kuntoa tuli tänään hoidettua kantamalla vettä sellaisia määriä, että Kallaveden korkealla oleva vedenpinta varmaan laski hiukan. Kuntoilusta kävi. Liekö moinen kasteluhullutus edes tarpeellista, mutta koska on ollut niin pitkään satamatta, ajattelin varmistaa pienten siementen itämisen.

Tämän päivä parhaat kaverit

Kasvimaalla avaimenreikäpenkkini kummastelijoita riitti. Varovaisen epäilevästi kannustettiin kokeilussa. Onneksi kasvimaanaapurini, iäkäs ja säännöistä piittaamaton mummo piti sitä ihan hyvänä ideana. Hän on itse kunnostanut yhden luultavasti kymmenen vuotta viljelemättä olleen heinikon kitkemättä ja kääntämättä maata lainkaan. Sitä ei uskoisi kun nyt katsoo hänen kukoistavaa palstaansa. Kohopenkit ovat olleet hänen menetelmänsä.

Papujen esikasvatusvaiheen vimeiset minuutit

Ja sitten niihin möhläyksiin: yli-innokkaana laitoin pavut jo 10 päivää sitten esikasvatukseen. Piti minun tietää, että aikaa siihen maagiseen kesäkuun kymmenenteen päivään on yllin kyllin ja liikaakin, mutta en jaksanut odottaa. Pavuthan kasvoivat valtavaa vauhtia ja tänään huomasin salkopapu Cobran lehtien alkavan käpertyä. Ihan kuin olisivat kuivumassa, vaikka multa oli kyllä kosteaa. Ilmeisesti juurilla vain loppui tila, sillä hätäpäissäni en keksinyt tähän hätään muuta kuin istuttaa ne maahan ja kun otin taimet purkeista, juuret todellakin täyttivät koko tilan. Tästä pitäisi nyt ottaa opiksi, että papujen esikasvatusaika on enimmillään 10 pävää. Siellä ne nyt tököttävät maassa ja jos pakkasyö tulee niin tuskin tulee papukesää.

Siellä ne reppanat ovat maassa aivan ennen aikojaan

Kohopenkkinä avaimenreikäpenkki

Keyhole bed. Törmäsin tällaiseen käsitteeseen selaillessani eri kohopenkkivaihtoehtoja. Tosi mielenkiintoinen. Kohopenkit kiinnostavat siksi, että siinä maan kääntäminen lapiolla on minimoitu ja sehän sopii minulle. Penkki kootaan joko suoraan maahan tai käytetään vaikkapa laudasta/ kivistä/ tiilistä rakennettua kehikkoa. Kaikki kasvimaan orgaaninen aines käytetään penkin rakentamiseen eikä vaivalloista (ainakin jos tekee ohjeiden mukaan) kompostointia tarvitse välillä lainkaan, kompostoituminen tapahtuu kohopenkissä. Olemme tehneet mielikuvituksettomia suoria penkkejä monta vuotta, mutta nyt tämä avaimenreikäpenkki alkoi kiinnostaa. En loppujen lopuksi tiedä, onko siinä muuta hienoa, kuin tuo muoto, mutta kokeilla täytyy!

Avaimenreikäpenkki on kotoisin kuumilta ja kuivilta seuduilta

Avaimenreikäpenkin ei tarvitse olla aivan pyöreä

Juuri valmistunut avaimenreikäpenkki

Oma versioni avaimenreikäpenkistä ei sitten kuitenkaan ollut pyöreä, vaan suorakaiteen muotoinen. Laitoin keskelle aitaverkosta pyöräytetyn kehikon, johon keräsin kompostoitavaa jätettä, kanankakkaa ja vähän multaa, mitkä sitten kastelin kunnolla, raparperin lehdet päällimmäiseksi haihtumista estämään. Penkistä tuli tuollainen loiva harju, johon istutin jo muutaman palmukaalin taimen (niitä kun on riesaksi asti). Siihen voisi laittaa lisäksi pari kesäkurpitsaa, samettikukkaa, salaattia ja pensaspapua. Katsotaan, miten kehittyy.

Kaavakuva sivulta

Avaimenreikäpenkki päältä

Kumppanuuskasvit

Jotkut kasvit viihtyvät yhdessä, toiset tuntuvat vihaavan toisiaan. Tämän linkin takana on melko kattava luettelo toisistaan pitävistä kasveista ja myös huonoista kumppaneista. Olen yrittänyt kasvattaa sipulia ja porkkanaa vierekkäin, vaikea sanoa, onko siitä ollut hyötyä. Mutta sellaisen huomasin toissakesänä, että herne ja krassi eivät viihdy yhdessä. Tai krassi ehkä viihtyi, mutta herne ei tykännyt krassista.

Toissakesän herne-krassi-yhdistelmä

Laitoin kahteen penkkiin hernettä ja koska krassin siemeniä oli vaikka kuinka paljon, kylvin niitä hernerivin eteen kuvitellen mielessäni tosi kivan näköisen penkin, jossa krassi kukkii edessä ja herne kiipeilee tukea vasten takana. Krassi kasvoi, mutta herne ei juuri ollenkaan. Toinen hernepenkki, johon krassin siemeniä ei riittänyt, kasvoi mainiosti. Myös hyötykasviyhdistyksen sivuilla on asiaa kumppanuuskasveista.

Kurpitsantaimet isottelevat

Olen kärsimättömänä odotellut ja vahtinut taimieni kasvamista ja nyt kun ne sitten kasvavat, odottelen aivan kärsimättömänä, että pääsisin istuttamaan ne maahan. Vielä en uskalla luottaa, että yöpakkaset pysyisivät poissa. Laitoin jo pavutkin esikasvatukseen ja nehän itivät alta aikayksikön. Tuossa ne nyt seurustelevat kurpitsojen kanssa ja yrittävät ottaa ne kasvussa kiinni. Tuo hyvin itänyt papu on Cobra-salkopapu, mutta muutkin näyttävät olevan elossa.

Kurpitsantaimet kasvavat ulos purkeistaan ja kohta koko terassilta

Malabarin pinaatti on kasvussaan maltillinen

Ylemmässä kuvassa papujen ja kurpitsoiden välissä on muutama säälittävä palmukaali. Ehdin jo mainostaa kasvimaaystävilleni, että minulla on hirmuinen määrä palmukaalin taimia ja lupailin niitä kaikille. He ehkä odottavat jotain näyttävämpää kuin nuo veltot ruipelot. Alakuvassa Malabarin pinaatti kasvaa hitaasti mutta varmasti (keksin tuon "varmasti" koska se tuntui kuuluvan lauseeseen). Se on kauniin näköinen, mutta tällä kasvuvauhdilla voin poimia siitä lehtiä joskus 2020 syksyllä.

Palsternakka on paras

Jos palsternakka on vielä kylvämättä niin kipin kapin siemeniä ostamaan ja ripottelemaan niitä kasvimaahan. Teimme viime syksynä kasvimaanaapureiden vinkistä palsternakkapenkin valmiiksi. Kyllä siellä jotain vihreää jo pilkottaa. Ideana syyskylvössä on käsittääkseni aikaistaa kasvun alkua. Mutta kyllä ne vielä ehtii keväälläkin. Mielestäni palsternakan kasvattaminen kannattaa, koska se on todella hyvänmakuinen ja monikäyttöinen juures, eikä sitä joka kaupasta saa tuoreena, korkeintaan muovikuoreen yksittäispakattuna. Aivan ihana ruoka on esimerkiksi gratinoidut palsternakat. Monet jättää yhden tai muutaman palsternakan maahan seuraavaksi kesäksi, jolloin ne kukkivat ja omia siemeniä onkin sitten enemmän kuin tarpeeksi.

Vikipedia sanoo palsternakasta:  Palsternakkaa ei viljellä lämpimillä seuduilla, koska routa on tarpeellista maun kehittymiseksi. Mullan tulee olla hiekkaista ja savimaista, jotta juuret kasvavat suuriksi. Sopimattomassa mullassa ne jäävät lyhyiksi ja haaraisiksi. Palsternakan siemenet voidaan kylvää varhaiskeväällä, kun maa on sulanut kylliksi. Sadonkorjuu voidaan aloittaa myöhään syksyllä, heti ensimmäisten pakkasten jälkeen. Joka vuosi kannattaa käyttää uusia siemeniä, koska varastointi heikentää niiden kasvukykyä merkittävästi.

Palsternakassa on enemmän mineraaleja ja useampia vitamiineja kuin sen lähisukulaisessa porkkanassa; kuitenkin A-vitamiinin esiastetta β-karoteenia on porkkanassa moninkertaisesti enemmän. Palsternakassa on erityisen paljon kaliumia, jopa 600 mg verran sataa grammaa kohden. Se sisältää myös runsaasti ravintokuitua. 100 grammaa palsternakkaa sisältää 230 kJ (55 kcal) energiaa. Joillekin kasvi aiheuttaa allergisen reaktion.

Ostin sitten stevian

Stevian kasvatus siemenestä meni täysin pieleen, yksikään siemen ei itänyt. Iltasanomissa stevian kasvatuksesta kerrottiin seuraavaa:

"Kasvia voi viljellä siemenestä tai istuttamalla valmiin taimen. Taimikasvatus aloitetaan jo helmi-maaliskuussa. Siemeniä ei peitetä vaan ne painellaan kevyesti kostutetun kylvömullan pinnalle. Itämisaika on 10-30 vuorokautta riippuen lämpötilasta. Ihanteellinen lämpö kylvöksille on noin 25 astetta.

Esikasvatettu taimi on hyvä pitää sisällä, kunnes hallanvaara on ohi. Sitten taimen voi istuttaa ulos ravinteikkaaseen multaan joko yrttipenkkiin tai ruukkuun. Suomessa yksivuotinen stevia viihtyy erittäin hyvin lämpimässä kasvilaatikossa, ja kesän päätteeksi pikku taimesta on kasvanut tuuhea monihaarainen kasvi..

Taimi maksoi 3,90€

Kasvista käytetään sen lehtiä joko "raakana" murskattuna tai kuivattuna. Jo yksi murskattu lehti makeuttaa mehukannullisen. "

Wikipedia tietää, että stevia on 300 kertaa makeampi kuin sokeri, siinä ei ole kaloreita, ja se sopii myös diabeetikolle. Kasvi on löydetty Paraguayn itäosista 1800-luvun lopulla, jossa alkuperäiskansat käyttivät sitä makeutukseen.

Lisätietoa steviasta ja sen käytöstä stevia-sivuilla.
P.S. Lisäsin stevianlehtiä pieneksi pilkottuna raparperihilloon. Kyllä ne makua antavat, tosin lisäsin myös sokeria varmuuden vuoksi.

Raparperikiisseli

Raparperin kasvu- ja elinvoima on valtava

Raparperikiisseli kuuluu kevääseen. Pakastearkussani on paljastunut kerros, jossa on viime kesän raparperipussukoita. Ne lähtevät kompostiin, sillä jos tuorettakin raparperia on tarjolla, kuka koskisi pakastettuihin. Nyt en aio pakastaa palaakaan. Teen kiisselin näppituntumalla, mutta esimerkiksi Kotilieden sivuilla annetaan ohjeeksi

250 g (5 dl)	paloiteltua raparperia
1 l	vettä
1 dl	sokeria
4-5 rkl	perunatärkkelystä
2 dl	raparperi- tai mansikkamehua
koristeluun:
1-2 dl	kermaa

Kuori ja paloittele raparperit. Keitä raparperipaloja vedessä 10 minuuttia. Sekoita tärkkelys 2 desilitraan mehua. Anna pulpahtaa ja jäähdytä. Vatkaa kerma vaahdoksi ja koristele kiisseli vaahtonokareilla.
Jos pakastimessa on viime kesän mansikoita, ne sopivat mainiosti raparperikiisseliin ja nopeuttavat sen jäähtymistäkin.

Raparperia nyt kuitenkin vain on niin paljon, että tein raparperihilloa pari pientä purkkia, se on tosi hyvää vaniljajäätelön kanssa. Tämäkin hyvä ohje Kotilieden sivuilta

1 kg	paloiteltua raparperia
5 dl	hillosokeria
1 dl	fariinisokeria
	minttua, kanelia, kardemummaa
	kokonaisia mausteneilikoita tai inkivääriä

1. Mittaa paloiteltu raparperi ja sokeri kattilaan. Lisää joukkoon mauste. Neilikat ja kardemummansiemenet on hyvä sitoa sideharsonyyttiin tai sulkea teepallosiivilään, jolloin mausteet on helppo poistaa keitoksesta.
2. Keitä noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä 20 minuuttia. Jaa hillo puhtaisiin tölkkeihin. Tarjoa leivonnaisten täytteenä, viilin, jogurtin tai jäätelön kanssa. Hillo sopii hyvin myös jäädykkeen mausteeksi.

Nytpä olisikin kiva kuulla parhaita raparperiohjeita, sellaisia, joita tekee mieli tehdä uudelleenkin. On sääli jättää liian vähälle käytölle tätä vähään tyytyvää, hurjana kasvavaa vihannesta (onko se vihannes? ei se hedelmäkään ole). Pistä siis paras ohjeesi jakoon, kiitos!

Ihanat naiset kasvimaalla

Maanantai-illan lämmin sää oli taas houkutellut väkeä kasvimaalle. Iloista ja värikästä porukkaa!
Tein penkin fenkolille ja salaatille. Seuraavaksi punajuuri, mustajuuri ja lisää palsternakkaa syksyllä kylvettyjen lisäksi, hyvin jyrsijällä myllättyyn maahan on hyvä laittaa juureksia kasvamaan.

Taistelu rikkaruohoja vastaan, osa 1

Olemme joka kesä lopulta hävinneet taistelun rikkaruohoja vastaan, joskus jo heinäkuun alussa, viime kesänä sinnittelimme elokuulle. Jos kasvit viihtyvät hyvin maassa. kyllä siinä viihtyvät rikkaruohotkin. Viljelemättömille palstoille pesiytyneet ohdakkeet, leskenlehdet ja jättipalsamit leviävät hyvin tehokkaasti koko palsta-alueelle. Palsami on helppo kiskaista irti, mutta ohdake kasvattaa juurensa lähelle maan keskipistettä ja leskenlehti puolestaan kilometrejä maan pinnan suuntaisesti. Ja tietenkin jos katkaisee juuren, siitä kasvaa sata uutta kasvia. Juolavehnästä en viitsi edes mainita. Viime kesänä pihanlaitosta jäi yli maisemointikankaan kappale ja vein sen kasvimaalle yhteen riviväliin. Se toimi hyvin, siitä ei rikkaruohot kasvaneet läpi. Nyt ostin maisemointikangasta koko pakan ja leikkelin siitä käytäville sopivaa kaitaletta.

Tämän paketin hinta 9,50€

Lipstikkakeitto

Tämä tupsu meni keittoon

Lipstikkakeitto on varma kevään merkki. Olen tehnyt keittoa hyvin yksinkertaisella ohjeella: 1 pakastepussi peruna-sipulisekoitusta, n. 1l vettä, 1-2 kasvisliemikuutiota, reilu kasa nuoria lipstikanlehtiä, puoli pakettia Koskenlaskijajuustoa. Nämä keitetään ja soseutetaan sauvasekoittimella. Ruisleipää kyytipojaksi ja nam. Muuten lipstikka on hyvä mauste liha- ja kalakeitoissa, mutta silloin paljon varovaisemmin käytettynä kuin tässä keitossa. Olen kuivannut lipstikkaa sitä tarkoitusta varten ja yhdestä puskasta riittää reilusti talven tarpeisiin. Joku kertoi myös tekevänsä tuorejuustoa, jonka maustaa lipstikalla, ainakin kuulostaa hyvältä.

Lipstikkaa voi kasvattaa siemenestäkin, mutta jos tiedät jollakin lipstikkapuskan, pyydä vain siirrännäinen niin pääset nopeammin sadonkorjuuseen. Lipstikka on monivuotinen eikä niin kovaa pakkastalvea olekaan, että se siitä närkästyisi. On mukava kun jostakin saa satoa jo aikaisin keväällä. Lannoittelen lipstikkaani (tai useita, olen jakanut juurakkoa muutamaan kertaan) kanankakalla ja kompostilla (silloin kun sitä on), takuuvarmasti kasvaa hyvin. Lehdet ovat pehmeitä ja maukkaita näin alkukesällä.

Tässä vaiheessa lipstikkapuska olisi helppo jakaa

Ruohosipulisilppua päälle ja ääntä kohti

P.S. Lisäsin tänään etusivulle lukijat-palkin. Olisihan tosi kiva tietää, keitä sivuni kiinnostavat.

Lähtölaukaus

Tänään saatiin vihdoinkin kasvimaan kunnostus käyntiin. Meillä oli lainajyrsijä, jolla juuri sopivan kostea maa saatiin kuohkeaksi. Kovalla kehumisella ja hyvillä eväillä saimme miehemme muokkaamaan koko kasvimaan, siihenpä oli sitten hyvä laittaa peruna, sipuli, porkkana, nauris... tilanpuutteesta kärsivät purjontaimetkin pääsivät kunnon maahan.

Jyrsijällä maanmuokkaus tapahtui hetkessä

Kahvitauolla kyllä valiteltiin, miten kovasti homma ottaa olkapäihin

Viime päivien lämpimien säiden ansiosta kasvu oli ottanut aimo askeleen eteenpäin ja niinpä sainkin kerätä ison puskan lipstikkaa sekä huomista keittoa varten että kuivattavaksi (elfakorikuivuri hurisee juuri). Palsta-alueella oli kovasti kuhinaa, hyvin näyttivät kasvimaanaapurit ja -ystävät talvehtineen.

Kasvimaanaapurin vaalean lilat valkovuokot kukassa

Toinen kasvimaanaapuri sunnittelee pitempiaikaista leiriytymistä palstalle

Purjot, tänä vuonna ne erottaa ilman suurennuslasiakin!

Helsingin terveisiä

Päiväkeikka Helsinkiin meni suunnitelmien mukaan. Ainakin melkein, sillä unohdin jäädä Pasilassa junasta, silloin olisin juuri ja juuri ehtinyt ajoissa tilaisuuteen, jonne olin matkalla. Ehtihän tuonne myöhässäkin.  Kävimme tyttärieni kanssa iltapäivällä siemenostoksilla, hekin halusivat laittaa pienen ruukkuyrttimaan pihalleen. Itselleni ostin härkäpavun ja viidakkokurkun siemeniä. Viidakkokurkuthan olisi pitänyt laittaa esikasvatukseen jo pari kuukautta sitten, joten ei niiltä paljoa voi odottaa. Siemenkaupassa jaettiin ilmaiseksi Fiskarsin tuottamaa Verso-lehteä, oikein hyvä ja hyödyllinen painotuote, jossa oli myös muutama resepti, joita aion kokeilla.
 

Helsingin rautatieasemalla oli syntymässä  Mystinen puutarha,. Se ei ollut vielä valmis, mutta näytti nyt jo kivalta. Kuva viime vuoden vastaavasta, napattu Hesarin nettisivuilta.

Papu, papu ja papu

Koska en päässyt kasvimaalle, rupesin kuitenkin peuhaamaan multapussin kanssa ja laitoin pavut esikasvatukseen. Olen tehnyt niin jo muutaman vuoden ja kasvuunlähtö on esikasvatuksen ansiosta ollut paljon varmempaa kuin suoraan maahan kylvettynä. Uusia tuttavuuksia on (ainakin pussissa) upean näköinen leikkopapu Merveille de Piemonte ja salkopapu Yard Long, johon pitäisi tulla jopa 60cm pitkät palot. Vanha ystävä on puolestaan salkopapu Cobra, hyvin maukas ja satoisa.

Tällaista lupaa Merveille de Piemonte

Cobra, tuttu ja turvallinen

 

Yard Longin pitkät pavut innostavat

Puutarhan hoidon sovittelua

Voi tätä ihanaa hellettä ja voi tätä keljutusta kun en pääse palstalle. Kaikenlaista hommaa ja huominen päivä pääkaupungissa työasioissa. Kivaa on tietysti tavata 50% lapsistani samalla. En malta jäädä kuitenkaan yöksi vaan matkustan jo illalla takaisin, että pääsen farmaritöihin lauantaina. Mieheni lupautui äitienpäivälahjaksi lähteä käännöstöihin tulevana viikonloppuna. Nyt pitää vain selvittää mihin aikaan sitä kirottua jääkiekkoa tulee, sen aikanahan tämän perheen isä ei voi poistua television ääreltä jääkaappia kauemmaksi.

Kannatti laittaa persilja kasvamaan ajoissa

P.S. Kyllä minäkin jääkiekkoa fanitan, etenkin jos omat leijonat pärjää.

20 kappaletta kurpitsantaimia

Kesä on tullut. Lämpötila lähes hellelukemissa. Kävin puutarhakaupassa multaostoksilla, vielä on ruukkuja tyhjänä vaan ei kauan. Eilen laitoin osan Malabarin pinaatin taimista ruukkuun, reunoille kylvin Freddy-nimistä pinaattia. Nyt ajattelin siirtää samettikukat kunnon multaan isoihin ruukkuihin. Toivon todella, ettei pakkanen enää pauku, ruukkujen siirtely on sen verran työlästä, että takuulla jonain iltana unohtuu. Kurpitsoita vielä varjelen kylmältä, tämän näköisiä ne ovat tällä hetkellä, olen vähän ylpeä. Kuvista puuttuu vielä Papaya Pear, ujouttaan jäi sivummalle.

Hokkaidokurpitsa Uchici Kuri

Kurpitsa Butternut Hercules

Kesäkurpitsa Striato d´italia

Kesäkurpitsa Tondo Chiaro di Nizza