Monta ilon aihetta

Vaikka olen viljellyt palstaani jo ties miten monta vuotta, unohdan aina, että palstalla on ihan oma ilmastonsa. Kun muualla hytistään vilusta, palstalla on kesä. Ja kesäkuumalla palstalla on tropiikki. Ihan turhaan siis olen narissut siitä, että kesä ei tule. Kyllä se on palstalle jo tullut.

Kurkistin harson alle ja sieltä löytyi yllättäen jo tosi terhakat kesäkurpitsantaimet. Olin laittanut liotetut siemenet multaan semmoisenaan viikko sitten ja tässä vaiheessa ollaan menossa. Mahtavaa!

Viime vuotinen persilja on syöntikunnossa ja yrittää salaa viritellä kukkavartta. Täytyy antaa yhden varren kukkia niin saan siemeniä ensi vuoden kylvöksiin.

Tässäpä sitten viime viikolla istutetut purjontaimet lohdutukseksi niille, joiden kasvimaakausi takkuaa. Hehheh. Ei näytä kovin hyvältä, mutta toisaalta purjot ovat olleet joka kevät melko toivottoman näköisiä ja siitä kumminkin virkistyneet. Seuraillaan tilannetta.

Sipuli on päässyt myös kasvun alkuun. Tosin naapurilla oli aivan toista luokkaa, mutta kyllä nämäkin hyvin ehtivät.

 Lemmikki on vallannut vatukon, mutta en mitenkään hennonut käydä näiden kimppuun, kukkikoon ensin, kitken sitten.

Kotipihan laatikoihin ostin muutaman kukan väriä antamaan. Tämä on jonkun sortin pelargonia, aika söpö minun mielestä.