Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvimaa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Sadonkorjuun juhlaa


Kasvimaa antaa satoa tänä vuonna aikaisin. Tämän päivän ilona olivat vadelmat, joita oli kypsynyt litran verran. Uudet perunat ja sipulit ovat mahtavan kokoisia, sade ilmeisesti on tehnyt hyvää. Kesäkurpitsaa on syöty muutama pötkö, varsinainen satokausi on vielä edessä ja siitä tulee ilmeisesti hyvä, niin monta alkua näytti puskissa olevan. Uudenseelannin pinaatti on myös kasvanut ennennäkemättömällä voimalla.

Kesäkurpitsat ovat täynnä kukkia ja kurpitsan alkuja


perjantai 1. heinäkuuta 2016

Vuodet eivät ole veljeksiä - onneksi

Viime vuonna kasvimaalla kaikki tuntui vain jurovan paikoillaan, palsta ei ollut mitenkään rehevä ja satoisan näköinen. Toista on nyt; kaikki rehottaa hurjana. Tietysti myös rikkaruohot kasvavat hyvin, mutta kyllä kasvaa muutakin. Kesäkurpitsan kaikki 13 siementä olivat itäneet joten kohta saadaan taas metsästää uusia reseptejä, tänne vaan jos on nyt jo mielessä. Uudenseelannin pinaatin laitoin myös esi-idätetyistä siemenistä. Viime vuonna ne jäivät suurin piirtein sirkkalehtiasteelle, nyt ovat hyvässä kasvuvauhdissa.



keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Myrskyä odotellessa

Kaikki, mitäolimme ajatelleet laittaa kasvamaan tänä kesänä, on nyt maassa. Eilen istutettiin esi-idätetyt pavut, jotka pelkän talouspaperin päällä venähtivät kolmenkymmenen sentin mittaisiksi. Saapas nähdä,mitä ensi yöksi luvattu myrsky niille tekee.

Perunat ja sipulit ovat lähteneet mukavasti kasvamaan, kesäkurpitsakin on tehnyt tanakat taimet harson alle. Ostin kylmäkäsiteltyjä espanjalaisia valkosipuleita, mutta ne kai eivät oikein tunne olevansa kotonaan, kun ujostelevat näyttäytyä.

Ei ihan juhannuksena uusia perunoita, mutta ehkä jo heinäkuun alkupuolella



maanantai 23. toukokuuta 2016

Palstalla kasvaa ja kukkii...

Ihana päivä. Pikku puuhastelun ja kahvinjuonnin lomassa ehti katsella ympärillekin.
Aurinkoiset värit aurinkoisessa säässä

Raparperikiisseliä tiedossa

Miten muka lemmikkiä voisi pitää rikkaruohona

Esikko ei petä koskaan

Kullerot ovat aikaisessa


Tulppaanit ovat kauniita vähän ikääntyneinäkin

lauantai 21. toukokuuta 2016

Esi-idätystä

Sadepäivänä uhrasin kasvimaalle sen verran ajatusta, että laitoin kurpitsan ja krassin siemenet likoamaan. Sen jälkeen pidän ne kosteana ja annan siementen kasvattaa pienet juuren ja varren alut ennen maahan laittamista. Sain tämän vinkin kasvimaanaapuriltani, joka ei koskaan esikasvata taimia ja hänellä on aina kadehdittava sato. Joten ihan on varmalla pohjalla tämä temppu.
Näiden pikku siementen varassa on kesän suuri sato 


lauantai 22. elokuuta 2015

Ei kannata toivoa mitä sattuu


Vadelmaa on tullut paljon. Aina kun kuvittelen, että nyt on puskat poimittu tyhjiksi, parin päivän päästä ei huomaakaan, että koskaan olisi käyty niitä keräämässä. Eilen menin poimimaan niitä melko pienen astian kanssa, ajattelin, että ei niitä enää voi kovin paljoa riittää. Kun astia täyttyi, harmittelin mielessäni, että pitikin ottaa niin pieni, olisinpa ottanut isomman. Eikä aikaakaan kun onnistuin potkaisemaan sangon nurin ja vadelmat hävisivät heinikkoon. Taas oli astiassa tilaa.

Vadelmaa olen säilönyt pakastamalla ja hilloamalla. Perusvadelmahillo on ihanaa. Tänään kokeilen Dansukkerin sivujen inkiväärillä maustettua hilloa.

Pirteä vadelmahillo

500 g vadelmia
250 g Dansukker Hillosokeria
3 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 (luomu)limetin kuoriraaste ja mehu

Huuhtele vadelmat ja kaada ne kattilaan yhdessä muiden ainesten kanssa. Anna kiehua 10 minuuttia, sekoita välillä. Kuori vaahto. Purkita puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin. Säilytä viileässä.

torstai 20. elokuuta 2015

Laiskan bloggarin sadonkorjuuta

Vaikka kirjoittaminen on jäänyt vähäksi aikaa, kasvimaalla on aikaa vietetty- ehkei niin kovasti kuin olisi pitänyt, mutta kahvia ja makkaraa on kulunut mukavasti. Satoa on tullut: perunat jäivät tosi pieniksi, rutto iski tänä vuonna kostean kesän ansiosta aikaisin. Kesäkurpitsaa on tullut sopivasti, ei kottikärrykaupalla, mutta koko ajan syötäväksi. Vadelmia on tullut paljon ja aika hyvänlaatuisiakin. Mustaherukat ovat suuria, vaikka tertut eivät ole marjoja pullollaan. Sipuli ja purjo kasvaa kituuttavat ja niitä syödään koko ajan. Sokeriherneitä on enemmän kuin ehditään syödä. Pavut vasta alkavat valmistella palkojaan. Kuvia tuli viimeisellä palstakeikalla otettua vain kukista, niidenkin sato oli oikein hyvä. Olisipa kiva kuulla, mikä onnistui muilla tänä vuonna ja menikö jotain ihan poskelleen.





torstai 30. heinäkuuta 2015

Palstakuulumisia heinäkuun lopussa

Vettä on riittänyt tänä kesänä enemmän kuin tarpeeksi. Kasvimaalla kaivataan veden lisäksi aurinkoa ja lämpöä, joita sitten onkin ollut vähän vähemmän. Ensimmäiset uudet perunat on syöty, aika pieniä olivat. Sipuli on mukavan kokoista, olisiko se sitten tykännyt sateista. Yksi kunnollisen kokoinen kesäkurpitsa on kerätty, mutta uusia näkyy olevan aika lailla (taimia tuli laitettua kymmenkunta, joten kohta ollaan helisemässä niiden kanssa). Naapureilla on siistit ja kauniit kasvimaat, meillä vähän boheemimpi.
Takana purjo (se joka keväällä esitti kuollutta)

Päivin kasvimaa, taustalla siirtolavoista rakennettu komposti

Omat sokeriherneet ppian syöntikunnossa

Katrin porkkanat ja mustajuuret

Naapurin muhkea salaatinkerä

Edellisen naapurin huippusuorat penkit

Leena-naapurin kukkarunsautta

Naapurin on nämäkin

Katrin viimeinen pioni

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Jurotusta

Kasvimaalla kukkii, mutta vihannekset etupäässä jurottavat paikoillaan. Sen verran viileää on ollut, että kasvuvauhti ei päätä huimaa. Poimin sentään pienten pinaattien latvat, näyttivät jo olevan nupulla vaikka eivät ole kunnon lehteäkään saaneet aikaseksi.

Vertailun vuoksi:

Vuonna 7.7.2012
Kesäkurpitsa kukki ja kurpitsanalkuja näkyvissä

Ensimmäisiä uusia perunoita
Ja vuonna 2013
Salaatinkerät syntikunnossa

Herne kehitteli palkojaan

Kurpitsa jo tunnistettavissa


Ja 7.7.2015
Herne vasta suunnittelee kasvamista

Perunassa ja sipulissa on kyllä varret, syömistä ei vielä lainkaan

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Afrikan lämpöä Kuopiossa

Nyt ne Afrikan lämpöaallon reunat hipaisivat meitäkin ja saimme nauttia kesän ensimmäisestä hellepäivästä. Parhaimmillaan oma mittarimme näytti 29 astetta, virallisia lukemia en ole kuullut. Eilen satoi vettä aika tavalla, mutta iltapäivään mennessä pintamulta oli aivan kuivaa. Nyt vain odotellaan satoa.
Heinäkuun alun kukkijoita

Purjot ovat hengissä

Herneet hyvässä kasvussa

Kasvimaaolohuone vihreän seinän suojissa

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Oliko se aurinko?

Tänään pilkahti pitkästä aikaa outo valoilmiö. Kasvimaallehan sitä piti suunnata. Ei viitsinyt aurinko sitten kovin kauan paistaa, mutta kasvimaallahan on aina lämmintä. Kasvun alkuun ovat päässeet lähes kaikki, mitä maahan laitettiin. Koska tuli taas merkattua melko huonosti mitä missäkin on, kitkeminen oli vaikeaa kun ei oikein tiennyt, mitä pitää säästää, esim. tillirivi taisi mennä kitkiessä.
Kesäkurpitsansiemenet päättivät kaikki itää, pikkuisen liian tiheässä ovat

Unikot ovat nyt ihan parhaimmillaan
Kasvimaalla ja sen ympäristössä kukkii nyt monenlaiset kukat. Lupiinit tuntuvat herättävän voimakkaita intohimoja: osan mielestä ne pitäisi vieraslajeina hävittää ja osa taas tykkää, kun tienvarsilla on vähän väriä. Tunnustan, en halua hävittää lupiineja, minulla on niitä jopa kasvimaalla tarkoituksella. Minusta ne ovat kauniita. Toki siemenet pitää kerätä pois ajoissa, josa haluaa, ettei taimia ole joka puolella. Kasvimaan reunoilla kasvaa myös jättibalsamia, se joutaisi kuollakin sukupuuttoon, mutta kasvimaassa se ei ole kovin hankala, koska ei tee maan alla luikertelevia juuria.

Kasvimaani lupiinit.
 Kasvimaakamut olivat ahkerina palstoillaan. Yhdessä juotiin taas kahvit ja syötiin raparperipiirakkaaja vaahtokarkkeja. Siinä sivussa keskusteltiin asiat kohdilleen, puutarhaterapiaa parhaimmillaan.
Kasvimaanhoito on iloista puuhaa


lauantai 13. kesäkuuta 2015

Odotustunnelmissa

Siemenet ovat mullassa ja hiukan kasvuakin näkyy. Puutarhuri on kuin pikkulasten äiti, huolissaan pienokaisistaan ja malttamattomana odottaa näiden kasvua. Ja tietenkin suurta satoa. Salkopapu, jota olin esi-iätellyt talouspaperin välissä ja jossa oli multaan laitettaessa jo pienet juuret, oli lähtenyt mukavasti kasvamaan. Nyt sitten mietin, vieläkö olisi laitettava harso suojaksi. Oli melko lämmintä joten en laittanut.
Salkopapu Cobra- pavuista luotettavin

Palstanaapuri oli saanut tyttärensä apuun ja nuoruuden voimalla penkit valmistuivat vauhdikkaasti. Sellaista on kiva katsella.

Palstan muotivärejä tähän lopuksi. Pian saadaan myös punaista, unikot olivat lupaavasti nupulla.




perjantai 12. kesäkuuta 2015

Herkkuhetkiä palstalla

Sovimme kasvimaaystävien kanssa, että perjantai on meidän palstapäivä. Ellei pää ole kainalossa tai presidentti tullut kylään niin palstalle tullaan. Ajatus oli, että kun varmuudella edes kerran viikossa käydään kasvimaalla, aina tulee jotain hyödyllistäkin tehtyä. Hyödylliset työt: leikkelin saksilla (ja nyt on rakko peukalossa) palstan reunoilla rehottavat heinät ja voikukat, kitkin rikkaruohot kesäkurpitsojen ympäriltä. Lea kylvi kesäkukkia jokaiseen vähänkin vapaaseen kohtaan. Kohta meillä on hieno palsta! Mutta parasta kaikessa on istuskelu kaikessa rauhassa, herkuttelu ystävien leipomuksilla ja maailmanparantaminen siinä sivussa.
Kesäkurpitsantaimet saivat hetken tuulettua ilman harsoa

Aurinko paistoi suoraan silmiin, siitä nuo silmienympärysrypyt pelkästään johtuvat
Keräsimme sylillisen raparperia. Aikomuksena tehdä www.maku.fi sivujen raparperipiirakkaa. Sain maistaa kyseistä piirakkaa spelttijauhoversiona ja kielihän siinä oli mennä mukana.


tiistai 9. kesäkuuta 2015

Monta ilon aihetta

Vaikka olen viljellyt palstaani jo ties miten monta vuotta, unohdan aina, että palstalla on ihan oma ilmastonsa. Kun muualla hytistään vilusta, palstalla on kesä. Ja kesäkuumalla palstalla on tropiikki. Ihan turhaan siis olen narissut siitä, että kesä ei tule. Kyllä se on palstalle jo tullut.

Kurkistin harson alle ja sieltä löytyi yllättäen jo tosi terhakat kesäkurpitsantaimet. Olin laittanut liotetut siemenet multaan semmoisenaan viikko sitten ja tässä vaiheessa ollaan menossa. Mahtavaa!

Viime vuotinen persilja on syöntikunnossa ja yrittää salaa viritellä kukkavartta. Täytyy antaa yhden varren kukkia niin saan siemeniä ensi vuoden kylvöksiin.

Tässäpä sitten viime viikolla istutetut purjontaimet lohdutukseksi niille, joiden kasvimaakausi takkuaa. Hehheh. Ei näytä kovin hyvältä, mutta toisaalta purjot ovat olleet joka kevät melko toivottoman näköisiä ja siitä kumminkin virkistyneet. Seuraillaan tilannetta.

Sipuli on päässyt myös kasvun alkuun. Tosin naapurilla oli aivan toista luokkaa, mutta kyllä nämäkin hyvin ehtivät.
 Lemmikki on vallannut vatukon, mutta en mitenkään hennonut käydä näiden kimppuun, kukkikoon ensin, kitken sitten.

Kotipihan laatikoihin ostin muutaman kukan väriä antamaan. Tämä on jonkun sortin pelargonia, aika söpö minun mielestä.