Naapurivakoilija löysi Ponderosan

Tänään kasvimaalla kierrellessä löytyi hauska kyltti. Siitä sain tietysti idean, että meillehän myös ilmestyy ensi kesänä nimi/nimet palstallemme.

 

Kasvimaalla oli jo paljon satoa korjattu ja kasvijätteet otettu huolellisesti talteen niinkuin kuuluukin.

Tässä meidän puolivalmis kohopenkki

Edellisen vuoden kompostia voi hyödyntää vaikka näin

Tämänkin krassipilven sisuksissa on komposti

Naatit voi levitellä myös suoraan maahan

Tässä näkyy hyvin kompostin eri ainesten kerrostelu

Takimmaisen kompostin seinät on tehty kompostoituvasta aineksesta, ekologista

 Tänä vuonna en enää viitsinyt vaivautua kosmoskukan kasvatukseen, kun aikaisempina kesinä ne ovat tehneet hemmetisti vartta ja lehtiä ja juuri kun olisi nuppu yrittänyt aueta, pakkanen on vienyt koko kasvuston. No tämä kesä on ollut erilainen ja kosmoskukat kukkivat tosi ihanasti niillä onnellisilla, jotka niitä olivat kylväneet. Onneksi niitä voi kuvata (ja vuoden päästä kun katselen kasvimaakuvia, muistan varmaan, että olin nämä itse kasvattanut...)

Kompostin asukit voivat hyvin ja muutakin tilannekatsausta

Äitisorsa oli taas hautomispuuhissa kun pyörähdin palstalla. Se kävi välillä uimassa ja ilmeisesti haukkaamassa välipalaa ja päästeli kovia ääniä houkutellakseen luvattomat kulkijat kauemmaksi munista. Sorsaperhe on nyt kaikkien palstalaisten yhteinen huolen ja jännityksen aihe: pelkäämme, että lokit huomaavat lennellessään pesän ja iskevät muniin, ihmettelemme, miten poikaset pääsevät pesästä, mietimme, pitäisikö sorsaemolle viedä ruoka-avustusta kun se yksinhuoltajana joutuu viettämään suurimman osan päivästä hautomassa. Ihmetyttää, miten yksikään sorsapoikue on tähän asti selvinnyt hengissä kun niistä ei olla hermoiltu isolla joukolla. Kauanko niitä munia haudotaan?

Hilkan palstalla teimme tilannekatsausta. Minähän istutin Uchiki Kuri-kurpitsat maahan ja ilahduin kovasti kun myös Hilkalla oli kurpitsat mullassa. Hänellä tosin harson suojissa, minulla tuulen ja tuiverruksen armoilla (ihan tyyntä oli), kohopenkissä sentään.

Hilkan kurpitsateltat

Vertailtiin kurkun taimia, samankokoisia oli Hilkalla kuin minullakin. Hilkallakin oli kasvamassa viidakkokurkku, huh, ihan yhtä pieniä taimia kuin minulla. Hilkka oli vuorannut kohopenkkinsä reunat kuivilla lehdillä, jotta kurkuilla ei kävisi veto. Kaulahuiviakin mietittiin. Minulla kurkuntaimet ovat vielä parvekkeella, täytyy kai niitä kaulahuiveja alkaa neuloa ettei kurkkuparkoja palele.

Lähdin palstalta kotiin illalla kymmenen aikaan enkä ollut viimeinen. Siellä touhuttiin kaikessa rauhassa valoisassa kesäillassa, tunnelma oli suorastaan mystinen. Ihana ilta ja ihana kasvimaa!

Iltakymmenen tunnelmia Kallaveden rannalla

Yllätys kompostissa

Erään palstalaisen komposti on niin viihtyisä, että sorsaäiti kelpuutti sen perheelleen pesäpaikaksi. Pesässä on seitsemän munaa, joita sorsaäiti hartaana hautoo. Aluksi se säikkyi palstan touhuja, mutta tuntuu nyt tottuneen. Pesänkin se on kuvan oton jälkeen vuorannut höyhenillä pehmeäksi. Nyt palsta-alueella jännitetään, miten tässä käy ja milloin pesästä alkaa kuulua pientä piipitystä. Palstanaapuri Hellevi napsaisi nämä kuvat ja seuraa tilannetta yhtä innolla kuin minäkin. Hellevi kirjoitti tänään: Pesä on nyt paljon eeppisemmän näköinen, koska siinä on untuvaisista vuoraukset. Mutta toisaalta tässä kuvassa on sellaista alkupinnistysvaiheen ronskia naisenergiaa 'no ny ne munat tulee ja pesäkin on ihan kesken'.

Seitsemän munan pesä

Kompostin kyljessä varoitetaan häiritsemästä pesän asukkeja

Kohopenkkinä avaimenreikäpenkki

Keyhole bed. Törmäsin tällaiseen käsitteeseen selaillessani eri kohopenkkivaihtoehtoja. Tosi mielenkiintoinen. Kohopenkit kiinnostavat siksi, että siinä maan kääntäminen lapiolla on minimoitu ja sehän sopii minulle. Penkki kootaan joko suoraan maahan tai käytetään vaikkapa laudasta/ kivistä/ tiilistä rakennettua kehikkoa. Kaikki kasvimaan orgaaninen aines käytetään penkin rakentamiseen eikä vaivalloista (ainakin jos tekee ohjeiden mukaan) kompostointia tarvitse välillä lainkaan, kompostoituminen tapahtuu kohopenkissä. Olemme tehneet mielikuvituksettomia suoria penkkejä monta vuotta, mutta nyt tämä avaimenreikäpenkki alkoi kiinnostaa. En loppujen lopuksi tiedä, onko siinä muuta hienoa, kuin tuo muoto, mutta kokeilla täytyy!

Avaimenreikäpenkki on kotoisin kuumilta ja kuivilta seuduilta

Avaimenreikäpenkin ei tarvitse olla aivan pyöreä

Juuri valmistunut avaimenreikäpenkki

Oma versioni avaimenreikäpenkistä ei sitten kuitenkaan ollut pyöreä, vaan suorakaiteen muotoinen. Laitoin keskelle aitaverkosta pyöräytetyn kehikon, johon keräsin kompostoitavaa jätettä, kanankakkaa ja vähän multaa, mitkä sitten kastelin kunnolla, raparperin lehdet päällimmäiseksi haihtumista estämään. Penkistä tuli tuollainen loiva harju, johon istutin jo muutaman palmukaalin taimen (niitä kun on riesaksi asti). Siihen voisi laittaa lisäksi pari kesäkurpitsaa, samettikukkaa, salaattia ja pensaspapua. Katsotaan, miten kehittyy.

Kaavakuva sivulta

Avaimenreikäpenkki päältä

Kasvimaan kaipuussa

Lumi sulaa kyllä, mutta ei riittävän nopeasti. Kasvimaalle ei ole vielä vähään aikaan asiaa. Tuntuu uskomattomalta, että kuukauden päästä siellä myllätään täyttä häkää (ainakin muina vuosina, perunat on laitettu maahan äitienpäivänä ja vaikka joku sanoo, että liian aikaista, niin silti laitetaan).

Komposti jo sentään näkyy lumen alta

Olga tykkää lumesta

Ja varsinkin latu-urista

Kasvimaakirjoja

Kasvimaan hoidosta on kirjoitettu ja kirjoitetaan jatkuvasti kirjoja ja oppaita. Teorian opiskelu ei varmaankaan ole turhaa, riittäähän vihannesmaan hoidossa todellakin opiskeltavaa. Kaikki kirjat eivät ole yhtä innostavia, ainakin minuun iskee masennus, jos heti alussa aletaan selvittää, kuinka valtavalla työllä maa pitää tyhjentää monivuotisista rikkakasveista ja kääntää lapionpiston (tai jopa kahden) syvyydeltä ja lisätä ties mitä taikakemikaaleja (maa-analyysin perusteella). Ammattilaiset kirjoittavat usein noin. Harrastelijat tietävät paremmin, mitä kautta innostus kasvaa toiminnaksi. Tänä vuonna on ilmestynyt Sonja Lumpeen puutarhakirja, se on varauksessa kirjastossa, nykyään tutustun sisältöön ennen ostamista.Tässä osa minun puutarhakirjastosta:

Hyödyllisiä kirjoja

 Lena Israelsson on toimittaja ja harrastajapuutarhuri, joka kirjoittaa vihannesten viljelystä innostavasti ja asiantuntevasti. Kirja on aivan muhkea tietopankki eikä siinä ole turhaa asiaa lainkaan. Palaan omaan kirjaani aina kun vastaan tulee ongelmia, yleensä niihin löytyy vastaus tästä kirjasta. Kirjassa on esitelty tavallisten vihannesten lisäksi myös hiukan harvinaisempien vihannesten viljelyä kuten vaikkapa mansikkakoiso, ananaskirsikka ja tomatillo. Jos pitäisi omistaa vain yksi keittiöpuutarhakirja, se olisi tämä.




Arno Kasvin ja Simo Laineen Arnon keittiökasvit esittelee tavallisten ja erikoisten vihannesten viljelyn sujumista Turun kasvitieteellisesen puutarhan kokemusten perusteella. Kokeilin kirjan perusteella jääpäivikkiä ruukussa ja kyllä siitä tuli ihan yhtä kaunista ja hyvää kuin kirjassa luvattiin. Kirjassa on myös monipuolinen maustevihannesten kasvatusosio. Myös kotipuutarhaan sopivien torjunta-aineiden kuten chilisumutteen, mäntysuopaliuoksen, minttuteen, raparperiveden ja ruokasoodasumutteen valmistusohjeet löytyvät sivuilta.

 Toiseksi paras kasvimaakirja on puutarhapäiväkirja. Tämän huomaa aina keväällä (kun ei ole merkinnyt muistiin, mitä kasvoi edellisenä kesänä missäkin, mitä lajiketta ja miten onnistui). Ei toki tarvitse olla valmis päiväkirja, ruutuvihko käy ihan hyvin. Yllättävän vähän asioita muistaa ilman muistiinpanoja...

Kotipuutarha-lehden Hyvän sadon hyötytarha on ilmestynyt vuonna 2000, en tiedä onko siitä otettu uusintapainoksia. Kirjassa on melko tiivistetysti käyty läpi tavallisimpien vihannesten, marjojen ja hedelmien viljely. Sopii perusasioita kaipaavalle koska ei jaarittele ylimääräistä. Kirjassa kurpitsa on kurpitsa, ei esim. sweet mama, öljykurpitsa tai hokkaidokurpitsa. Uusia ideoita kaipaava nappaa jonkin muun kirjan.

 Tämän kirjan ostin kirjoittajan perusteella. Kirja esittelee ideoita ja keinoja muuttaa pienikin tila/ruukku/parveke virkistäväksi puutarhaksi joko silmäniloksi tai tuottamaan syötävää. Kirjassa on paljon vinkkejä kaikenlaisille viljelijöille ja on tosi ajankohtainen, onhan esim. kasvusäkkiviljely kaupungeissa, jopa kerrostalojen katoilla tullut yllättäen suosituksi.

 Lena Israelssonin Grönsaksodling on tiivistetty ja runsaammin kuvitettu painos keittiöpuutarhakirjasta. Kirjassa on vuoden viljelykalenteri ja kätevä lista eri kasvisten kasvuvauhdista, koosta, viljelyvaatimuksista ja sadonkorjuusta. Mukava katsella hienojen kuvien ansiosta.

 Tämä on sellainen puutarhanhoidon perusteos, että varmaan pitää luokitella hyödylliseksi. Kirjaa lukiessa viljely alkaa tuntua työläältä ja melko tylsältä ja kaikki mahdolliset taudit ja rikkaruohot tuntuvat uhkaavan satoa. Kuitenkin kirjasta löytyy tosi paljon perustietoa vihannesten kasvuvaatimuksista, viljelykierrosta ja sadonkorjuusta. Kirjasta vähintään puolet käsittelee pihaa ja koristekasveja eli jos viljelee vain vihanneksia, tässä kirjassa on liikaa asiaa.

Kirjan julkaisuvuosi 1995 mutta on hyvin ajankohtainen edelleen. Kirjassa on erittäin perusteellinen perunanviljelyosio heti ensimmäisenä, luettelo myös eri perunalajikkeista, taudin- ja varastoinninkestävyydestä ja mausta. Vihannesten viljelyosiossa on myös kerrottu niiden lääkinnällisistä ominaisuuksista ja perimätiedosta. Esimerkiksi lemmenjuoma kyntelistä on yksi kirjan vanhoista resepteistä. Hyvin hyödyllinen kirja edelleen.

Tämä taitaa olla ensimmäinen puutarhakirjani, julkaisuvuosi 1989. Jos ei välitä värikkäistä suurista kuvista niin tämä kirja on silloin omiaan. Kotipuutarhurin pikkujättiläinen sisältää kaiken mahdollisen kukkien, pensaiden ja vihannesten viljelystä, uhkaavista vaaroista, sadonkorjuusta ja varastoinnista. Ei mikään ideakirja, viljely tehdään juuri sääntöjen mukaan ja rivit vedetään suoriksi langan avulla. Sopii säntillisille ihmisille.

Tämä on hauska pieni kirja Pelle Pelottoman puutarhakeksinnöistä, erityisesti kompostoinnista. Raimo ja Tuula Flink kertovat mökkinelmistaan ja todellisuudesta, pihan rakentamisesta, erilaista puutarhanhoitoa helpottavista keksinnöistä ja komposteista. Sopii ekomökkiläiselle.

Ideakirjoja

 Nämä kaikki kirjat voivat antaa ideoita pihan ja puutarhan laittamiseen. Varsinaisiksi tietopakkauksiksi näistä ei ole. Kirjoissa on kauniit kuvat, joista voi saada ajatuksia oman unelmapuutarhan suunnitteluun. Näitä lainaan pitkällä laina-ajalla.

Kirjoja erityistilanteisiin

Nämä kirjat ovat hyödyllisiä, silloin kun juuri haluaa perehtyä juuri kirjan yhteen asiaan. Näillä ei ole minulle enää käyttöä, annan halukkaalle.

Kohopenkin suunnittelua

Nytpäs vierähtikin lähes viikko ilman pistäytymistäkään kasvimaalla. Kävin tapaamassa pääkaupunkiseudulle muuttaneita tyttäriäni, joille toki vein kasvimaatuliaisina hillopurkkeja. Pavuthan olivat tehneet hurjan määrän palkoja, niitä tuli kaupan muovikassillinen. Kesäkurpitsa oli vähän laiskotellut, viikon aikana oli ilmestynyt vain yksi syötävän kokoinen kurpitsa.  Muuten kasvimaalla oli nyt keltaisten ja punaisten kukkien ilotulitulitus, laitan tähän nyt muutamia punaisten kukkien kuvia. Palstoilla oli paljon porukkaa ja Olga-koira tervehti ylenpalttisen iloisesti jokaista, onneksi kasvimaavaatetus ei hätkähdä multatassujen taputuksista.

Kaijan hajuherneet, tosi kaunis ja erikoinen väri

Palsta-alueen kaunein maloppiryhmä

Naapurin Leenan punahatut

Keskustelimme myös kohopenkkien koostumuksesta. Olemme monta vuotta tehneet aina syksyisin kohopenkin, jossa seuraavana kesänä kasvaa kurpitsa, sitä seuraavana yleensä purjo ja sitten se onkin valmista tavaraa sekoitettavaksi kasvimaahan. Tässä kuva Lena Israelssonin Keittiöpuutarhurikirjan kohopenkistä: alimmaisena on risuja, oksia yms. karkeampaa tavaraa, meillä yleensä auringonkukkien varret. Seuraavana ruohotuppaita ja kasvinjätteitä, sen päälle kunnon kerros hienompaa jätettä, esimerkiksi puiden lehtiä ja siihen voi jo sekoittaa hevosenlantaa (kanakakkarakeetkin käy) ja jos on vanhaa kompostia, sitä vielä päälle. Päällimmäiseksi multakerros. Meillä kaiken päällä on mansikkamuovi, mutta se ei ole välttämätön, pitää kuitenkin penkin kosteampana. Kun olemme keväällä istuttaneet kurpitsantaimia, olemme kaivaneet penkkiin kuopan, kastelleet hyvin ja laittaneet siihen kaupan multaa ja taimen multaan. Hyvin ovat kasvaneet.

Kohopenkin syvin olemus

Olga kitkemässä rikkaruohoja

Kurpitsaa ja vadelmaa

Kurpitsat kompostin päällä

Kompostin päällä kasvavat kurpitsat ovat villiintyneet aivan hurjiksi. Ne suikertelevat ympäri palstaa ja ovat nousemassa viinimarjapensaiden päälle. Pelottavaa! Oli melkoinen pettymys, kun huomasimme, että kasvuston seassa hyvin pullistuva kurpitsa on juuri sitä lajia, joka viime syksynä osoittautui hyvin huonon makuiseksi, väkeväksi, jopa karvaaksi. Eikä tietenkään hajuakaan, mikä on lajin nimi. Voisikohan tämä olla se myskikurpitsa?

Nimeä vailla oleva kurpitsanalku

Kesäkurpitsat kasvavat hyvin. Keltainen kurpitsa kasvaa naapurin palstalla. Se on kivan näköinen, mutta maku on minusta paras vihreässä. Olen kokeillut keltaista, mustaa, valkoista pulleaa ja ufon mallista, keltaista ufoa ja tennispallon kokoista kesäkurpitsaa, mukavin maku ja rakenne on kuitenkin vihreässä pitkulaisessa.

Naapurin nurjankokoiset kesäkurpitsat

Tästä lähti tarvikkeet kesäkurpitsavuokaan

Piipahdus huippukuumalla palstalla (varjossa muualla 30 astetta, palstalla siis 35) näytti, että kostea ja kuuma edistää kasvunopeuden aivan huippuun. Vadelmat, jotka vielä toissapäivänä olivat aivan raakoja, olivat jo punertuneet ja maistuivat maukkailta. Vadelmakausi kestää yleensä melkein kuukauden, saahan nähdä, miten käy tänä vuonna.

Vadelmakausi alkaa!

Komposti

Palsta-alue on melko savista maata, jota olemme yrittäneet parantaa erilaisella eloperäisellä aineksella (hevosenkakkaa, puutarhajätettä, vihannesten kuoria, puiden lehtiä jne.) Palstalaiset luonnollisesti kompostoivat kasvimaalta kertyvän jätteen ja käyttävät maatunutta kompostia maanparannukseen.

Melko tavallinen komposti on valmistettu ristikkäin asetelluista laudoista

Kompostikehikon voi valmistaa myös verkosta, tässä muovilla estetään kompostin liiallinen kuivuminen ja kesäkurpitsa on nauttimassa kompostin ravinteista

Kompostin viereen voi kasvattaa näkösuojaksi esim. krassia, kukkiessaan se piilottaa kompostikehikon mukavasti

Kompostikehikoksi käy jätepuu, tässä hienosti halkaistu pyöröhirsi

Pelkkä verkko kompostikehikkona altistaa kompostin kuivumiselle, jolloin maatuminen hidastuu

Tässä kurpitsan kasvualustana on vanha komposti, josta kehikko on yksinkertaisesti nostettu pois ja siirretty uuteen paikkaan

Asiantuntevaa tarinaa kompostoinnista löytyy esim. http://puutarha.net/artikkelit/152/kompostointi.htm