Unohtuiko kasvimaa?

No ei ihan unohtunut, mutta on kyllä ollut kiireitä muilla suunnilla. Kesäkurpitsakarnevaali on onneksi loppunut, kaapit ja pakastimet ovat täynnä kesäkurpitsaa eri olomuodoissa. Ehkä se 13 kesäkurpitsan tainta todellakin oli hiukan liioittelua.

Näistä nuo raidalliset olivat ehdottomasti paremman makuisia, ainakin raakana

Tämä kesä oli oikein hyvä kasvimaakesä viime kesään verrattuna. Satoa tuli kiitettävästi, muutakin kuin kesäkurpitsaa. Ainoa, joka nyt petti oli papu. Joinakin vuosina papua on tullut jätesäkkikaupalla, nyt pari kattilallista. Ja marjakesänähän tämä vuosi oli vertaansa vailla, superfoodia riittää koko talveksi. Nyt on sitten mukava kellahtaa sohvan nurkkaan talvea odottelemaan...

Sadonkorjuun juhlaa

Kasvimaa antaa satoa tänä vuonna aikaisin. Tämän päivän ilona olivat vadelmat, joita oli kypsynyt litran verran. Uudet perunat ja sipulit ovat mahtavan kokoisia, sade ilmeisesti on tehnyt hyvää. Kesäkurpitsaa on syöty muutama pötkö, varsinainen satokausi on vielä edessä ja siitä tulee ilmeisesti hyvä, niin monta alkua näytti puskissa olevan. Uudenseelannin pinaatti on myös kasvanut ennennäkemättömällä voimalla.

Kesäkurpitsat ovat täynnä kukkia ja kurpitsan alkuja

Vuodet eivät ole veljeksiä - onneksi

Viime vuonna kasvimaalla kaikki tuntui vain jurovan paikoillaan, palsta ei ollut mitenkään rehevä ja satoisan näköinen. Toista on nyt; kaikki rehottaa hurjana. Tietysti myös rikkaruohot kasvavat hyvin, mutta kyllä kasvaa muutakin. Kesäkurpitsan kaikki 13 siementä olivat itäneet joten kohta saadaan taas metsästää uusia reseptejä, tänne vaan jos on nyt jo mielessä. Uudenseelannin pinaatin laitoin myös esi-idätetyistä siemenistä. Viime vuonna ne jäivät suurin piirtein sirkkalehtiasteelle, nyt ovat hyvässä kasvuvauhdissa.

Puutarhuri vain haaveilee

Puutarhuri on maalauskurssilla yrittänyt ikuistaa puutarhan värejä. Paljon riittää vielä harjoittelemista, mutta mukavaa on ollut. Kasvimaalla rikkaruohot olivat jo ottamassa palstaa haltuun, viime hetkillä saatiin pelastettua. Vettähän on riittänyt ja siitähän vesiheinä sun muut kutsumattomat vieraat tykkäävät. Kaikki 13 kylvämääni kesäkurpitsan siementä ovat kasvattaneet hienot taimet, joten kuukauden päästä ihmetellään, mihin tämän kesäkurpitsan kanssa joudutaan.

Myrskyä odotellessa

Kaikki, mitäolimme ajatelleet laittaa kasvamaan tänä kesänä, on nyt maassa. Eilen istutettiin esi-idätetyt pavut, jotka pelkän talouspaperin päällä venähtivät kolmenkymmenen sentin mittaisiksi. Saapas nähdä,mitä ensi yöksi luvattu myrsky niille tekee.

Perunat ja sipulit ovat lähteneet mukavasti kasvamaan, kesäkurpitsakin on tehnyt tanakat taimet harson alle. Ostin kylmäkäsiteltyjä espanjalaisia valkosipuleita, mutta ne kai eivät oikein tunne olevansa kotonaan, kun ujostelevat näyttäytyä.

Ei ihan juhannuksena uusia perunoita, mutta ehkä jo heinäkuun alkupuolella

Palstalla kasvaa ja kukkii...

Ihana päivä. Pikku puuhastelun ja kahvinjuonnin lomassa ehti katsella ympärillekin.

Aurinkoiset värit aurinkoisessa säässä

Raparperikiisseliä tiedossa

Miten muka lemmikkiä voisi pitää rikkaruohona

Esikko ei petä koskaan

Kullerot ovat aikaisessa

Tulppaanit ovat kauniita vähän ikääntyneinäkin

Esi-idätystä

Sadepäivänä uhrasin kasvimaalle sen verran ajatusta, että laitoin kurpitsan ja krassin siemenet likoamaan. Sen jälkeen pidän ne kosteana ja annan siementen kasvattaa pienet juuren ja varren alut ennen maahan laittamista. Sain tämän vinkin kasvimaanaapuriltani, joka ei koskaan esikasvata taimia ja hänellä on aina kadehdittava sato. Joten ihan on varmalla pohjalla tämä temppu.

Näiden pikku siementen varassa on kesän suuri sato 

Ei kannata toivoa mitä sattuu

Vadelmaa on tullut paljon. Aina kun kuvittelen, että nyt on puskat poimittu tyhjiksi, parin päivän päästä ei huomaakaan, että koskaan olisi käyty niitä keräämässä. Eilen menin poimimaan niitä melko pienen astian kanssa, ajattelin, että ei niitä enää voi kovin paljoa riittää. Kun astia täyttyi, harmittelin mielessäni, että pitikin ottaa niin pieni, olisinpa ottanut isomman. Eikä aikaakaan kun onnistuin potkaisemaan sangon nurin ja vadelmat hävisivät heinikkoon. Taas oli astiassa tilaa.

Vadelmaa olen säilönyt pakastamalla ja hilloamalla. Perusvadelmahillo on ihanaa. Tänään kokeilen Dansukkerin sivujen inkiväärillä maustettua hilloa.

Pirteä vadelmahillo

500 g vadelmia
250 g Dansukker Hillosokeria
3 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 (luomu)limetin kuoriraaste ja mehu

Huuhtele vadelmat ja kaada ne kattilaan yhdessä muiden ainesten kanssa. Anna kiehua 10 minuuttia, sekoita välillä. Kuori vaahto. Purkita puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin. Säilytä viileässä.

Laiskan bloggarin sadonkorjuuta

Vaikka kirjoittaminen on jäänyt vähäksi aikaa, kasvimaalla on aikaa vietetty- ehkei niin kovasti kuin olisi pitänyt, mutta kahvia ja makkaraa on kulunut mukavasti. Satoa on tullut: perunat jäivät tosi pieniksi, rutto iski tänä vuonna kostean kesän ansiosta aikaisin. Kesäkurpitsaa on tullut sopivasti, ei kottikärrykaupalla, mutta koko ajan syötäväksi. Vadelmia on tullut paljon ja aika hyvänlaatuisiakin. Mustaherukat ovat suuria, vaikka tertut eivät ole marjoja pullollaan. Sipuli ja purjo kasvaa kituuttavat ja niitä syödään koko ajan. Sokeriherneitä on enemmän kuin ehditään syödä. Pavut vasta alkavat valmistella palkojaan. Kuvia tuli viimeisellä palstakeikalla otettua vain kukista, niidenkin sato oli oikein hyvä. Olisipa kiva kuulla, mikä onnistui muilla tänä vuonna ja menikö jotain ihan poskelleen.

Palstakuulumisia heinäkuun lopussa

Vettä on riittänyt tänä kesänä enemmän kuin tarpeeksi. Kasvimaalla kaivataan veden lisäksi aurinkoa ja lämpöä, joita sitten onkin ollut vähän vähemmän. Ensimmäiset uudet perunat on syöty, aika pieniä olivat. Sipuli on mukavan kokoista, olisiko se sitten tykännyt sateista. Yksi kunnollisen kokoinen kesäkurpitsa on kerätty, mutta uusia näkyy olevan aika lailla (taimia tuli laitettua kymmenkunta, joten kohta ollaan helisemässä niiden kanssa). Naapureilla on siistit ja kauniit kasvimaat, meillä vähän boheemimpi.

Takana purjo (se joka keväällä esitti kuollutta)

Päivin kasvimaa, taustalla siirtolavoista rakennettu komposti

Omat sokeriherneet ppian syöntikunnossa

Katrin porkkanat ja mustajuuret

Naapurin muhkea salaatinkerä

Edellisen naapurin huippusuorat penkit

Leena-naapurin kukkarunsautta

Naapurin on nämäkin

Katrin viimeinen pioni

Jurotusta

Kasvimaalla kukkii, mutta vihannekset etupäässä jurottavat paikoillaan. Sen verran viileää on ollut, että kasvuvauhti ei päätä huimaa. Poimin sentään pienten pinaattien latvat, näyttivät jo olevan nupulla vaikka eivät ole kunnon lehteäkään saaneet aikaseksi.

Vertailun vuoksi:

Vuonna 7.7.2012

Kesäkurpitsa kukki ja kurpitsanalkuja näkyvissä

Ensimmäisiä uusia perunoita

Ja vuonna 2013

Salaatinkerät syntikunnossa

Herne kehitteli palkojaan

Kurpitsa jo tunnistettavissa

Ja 7.7.2015

Herne vasta suunnittelee kasvamista

Perunassa ja sipulissa on kyllä varret, syömistä ei vielä lainkaan

Afrikan lämpöä Kuopiossa

Nyt ne Afrikan lämpöaallon reunat hipaisivat meitäkin ja saimme nauttia kesän ensimmäisestä hellepäivästä. Parhaimmillaan oma mittarimme näytti 29 astetta, virallisia lukemia en ole kuullut. Eilen satoi vettä aika tavalla, mutta iltapäivään mennessä pintamulta oli aivan kuivaa. Nyt vain odotellaan satoa.

Heinäkuun alun kukkijoita

Purjot ovat hengissä

Herneet hyvässä kasvussa

Kasvimaaolohuone vihreän seinän suojissa

Julkulanniemen palsta-alue

Julkulanniemen paistatellessa ilta-auringossa saatoin vain iloita siitä, että meillä on tällainen alue. Niemeähän uhkasi rakentaminen, muta kaavassa se kuitenkin jätettiin ennalleen viljelyalueeksi. Olisi ollutkin liian hieno paikka pilata rakentamisella. Nyt alueesta on iloa monelle.