Purjoasiaa

Nostimme osan purjoista maasta. Purjot olivat kasvaneet tänä kesänä tosi hyvin, liekö runsaat sateet auttaneet asiaa. Puhdistin ja viipaloin pakastettavaksi valkeat osat (annospusseihin ja pussit vielä yhteen pussiin niin kaikki pakasteet eivät maistu purjolle), vihreät osat viipaloin myös, mutta laitoin ne kuivumaan. Kuivattu purjo on tosi kätevä käyttää ja kuivana se murenee helposti pieniksi muruiksi ja sopii sipulikammoisenkin ruokaan (no jaa, kyllä oman perheeni sipulikammoinen sen huomaa).

Multausta siistimpi tapa pidentää purjon valkeita osia. Ekologista.

Purjot ovat jaksoivat kasvaa melko paksuiksi.

Jos kasvattaa purjoja siemenestä asti, pitää asennoitua positiivisesti ja luottaa kaikista tapahtumista huolimatta hyvään lopputulokseen. Olemme laittaneet siemenet tavallisesti hiihtoloman jälkeen, maaliskuun puolivälissä itämään. Itäminen tapahtuu nopeasti ja herättää toiveita. Sen jälkeen ei tapahdu paljoakaan, hiuksenohuet purjot näyttävän selviävän juuri ja juuri hengissä. Oppaissa neuvotaan latvomaan taimet, minkä olemme tehneet ja minkä jälkeen näyttää, että taimet on menetetty lopullisesti. Jos malttaa olla heittämättä taimilaatikkoa roskikseen, voi huomata, että nuo haivenet ovat kuitenkin hengissä (jos vielä on jaksanut kastella silloin tällöin) toukokuun lopussa, kun päätät laittaa ne maahan, kävi miten kävi. Istutuksesta ei meinaa selvitä ilman suurennuslasia ja yllättäen noita hiuksia onkin satamäärin. Sinne ne kuitenkin maahan lopulta päätyvät. Mutta entäs kun tulet parin päivän päästä palstalle: purjon lähes näkymättömät taimet lojuvat velttoina pitkin pituuttaan maassa, täysin masentuneina ja itsemurhan partaalla. Älä sinä missään nimessä masennu, anna niiden selvitä depressiosta omin voimin ja yllättäen parin viikon jälkeen rivi juolavehnän näköisiä heiniä töröttää penkissä. Jos onnistut kitkemään vain juolavehnän, syyskuussa purjot ovat siinä kunnossa, että niillä voi rehennellä palstalaisten kokoontumisissa.
P.S. Purjo vaatii paljon lannoitusta. Olemme kasvattaneet niitä kohopenkissä toisena vuotena, eli ensimmäisenä vuonna kohopenkissä kasvaa kurpitsa ja seuraavana purjo. Tavallinenkin kasvimaa kanankakalla höystettynä on tuottanut hyvän lopputuloksen.