Raparperi kukkii

Raparperi kukkii tosi komeasti. Katkoin kukkavarret, koska ne kuulemma vievät voimaa kasvilta. Yhden jätin, ettei raparperini pahoittaisi mieltään. Katselin netistä raparperiohjeita ja kyllähän niitä löytyy monenlaisia: piirakkaa, paistosta, kiisseliä, hilloa, marmeladia, chutneyta... En omista kellaria, joten kovin monenlaisia säilykkeitä en voi tehdä ja pakastettuna sitä ei tule käytettyä. Hans Välimäen mainostamaa raparperipiirakkaa aion kuitenkin kokeilla, vaikka tuskin teen vaniljajäätelöä itse alusta loppuun.

P.S. Tein tuota edellä mainostamaani raparperipiirakkaa. Se oli hyvää, vaikka pitää sanoa, että minua ärsyttää ohjeet, joissa jauho- ja sokerimitat annetaan grammoissa eikä desilitroissa (kaikenlisäksi ohjelmassa Hans nakkeli aineksi mittaamatta millään tavoin).  

Papujen telttailua

paputukiviritys

Oli vähän pakko laittaa pavunalut maahan, koska lähden viikonlopuksi reissuun (heeleripäiville). Pavuthan olivat itäneet tosi epätasaisesti mutta emme säälineet niitä vaan nakkelimme multaan. Nyt vasta havahduimme myös siihen, ettei meillä taaskaan ole kunnollisia tukia ja jouduimme tökkimään viime vuotiset haperot tikut tueksi. Uskottelimme itsellemme, että eivät ne pavut vielä juuri tarvitse tukea ja me ehdimme aivan hyvin hankkia kunnolliset tuet. Niinkuin viime vuonnakin,  tunnetuin seurauksin.

papucamping

Inhoan harsoja, mutta myönnän, että on niistä ollut monta kertaa hyötyä. Otan ne pois heti kun mahdollista, kasvimaa on paljon hauskemman näköinen ilman niitä. Pavut, kurpitsat, kurkut ja herneet ovat vielä harson suojissa, pavut niinkuin mitkäkin telttaretkeläiset.

lemmikki yrittää välttää kitkennän

Useimmat rikkaruohot ovat jo heränneet henkiin. Uskolliset ystävämme leskenlehti, juolavehnä, ohdake, valvatti, palsami, voikukka ja rönsyleinikki eivät hylänneet tänäkään vuonna. Kaikki rikkaruohot eivät toki ole ikäviä, lemmikki saa luvan viivähtää penkin kyljessä niin kauan kuin suostuu kukkimaan.

Oma pienilmasto

Siinä se tilli (vaiko sittenkin pinaatti) vihertää

 Julkulanniemen palsta-alueella on aivan oma pienilmastonsa.  Kun muualla on 13 astetta, palstalla on 20 ja kun muualla on 20, palstalla eletään tropiikissa. Niemihän on kolmelta sivulta veden ympäröimä (ei kai niemi muunlainen oikein voikaan olla) ja pohjois-reunalla on korkeita leppiä estämässä auringon lämpöä karkaamasta. Kasvit (ja puutarhahöperöt) saavat aurinkoa aamusta iltamyöhään. Hennon vihreitä rivejä pilkottaa penkeistä, olisi kiva kun muistaisi mitä mihinkin on tullut kylvettyä Järjestelmällisemmät ihmiset pitävät kirjaa istutuksistaan eikä heidän tarvitse arvailla onko se taimirivistö nyt pinaattia vai perunaa.

Vihdoinkin lämmintä!

Kasvimaa kesäkuun alussa

Palsta-alue alkaa jo kovasti vihertää. Lämpöisenä iltapäivänä palstalaiset ilmestyvät puuhiinsa ja taimet vaihtavat omistajaa. Eikä koskaan tarvitse epäillä, että naapureita ei kiinnostaisi jutut taimista ja kasveista ja tuholaisista ja rikkaruohoista. Kasvimaapiknik suoraan töistä tullessa, ihan parasta! Päivän ohjelmaan kuului myös kurpitsan istutusta ja kurkun kylvöä, lisäksi saimme naapurilta laatikollisen purjon taimia. Siellä ne nyt tököttävät penkissä ja pidän peukkuja, ettei tulisi kovin kylmää yötä.

Lea sormet mullassa

Jostakin pussin pohjalta löytyi vielä muutama sipuli ja vaikka niitä on istutettu jo yllin kyllin, ei poiskaan voi heittää. Sinne vaan lipstikan kaveriksi.

Hanskat ovat tärkein väline kasvimaalla, ainakin jos on töissä sairaalassa. Kuvassa olevat ovat olleetkin kestävät, voin suositella. Tosin yleensä hukkaan ne ennenkuin hajoavat, ehkä pitäisikin alkaa ihmetellä, miksi nämä ovat pysyneet tallessa.

Sadepäivän ajankulua

Viikon vanhat pavunidut

Sataa sataa ropisee... ja kasvit tykkäävät...kai. Siirtelin kurpitsantaimia isompiin ruukkuihin kun ei viitsitty mennä kasvimaalle kastumaan. Pavutkin ovat itäneet, melko epätasaisesti mutta kuitenkin.

Vilkaisu palstalle

Ruohosipuli

Aamupäivä oli sateinen, mutta illaksi saatiin ihan auringonpaiste. Kurkistin harson alle ja siellä oli juuri ja juuri erottuva rivi herneen alkuja. Myös krassi, kehäkukka ja pinaatti olivat itäneet, muista vihreistä riveistä en sitten enää muistanutkaan, mitä mihinkin oli kylvetty.

Saksankirveli

Saksankirveli (jota en ole koskaan osannut käyttää mihinkään) kukki iloisena esikoiden seassa. Ruohosipuli oli vasta nupulla ja viinisuolaheinäkin viritteli kukkavartta, jonka säälimättömästi katkaisin.

Viinisuolaheinä on mainio vihannes: se on monivuotinen, laitoin sen joskus kaupan yrttiruukusta ja siinä se on kasvanut ja levinnyt muutaman vuoden. Siitä voi alkaa kerätä mukavaa makua salaattiin melkein heti kun lumet ovat sulaneet. Luulin, etteivät etanat välittäisi sen mausta, mutta siinä olin kyllä väärässä. 

Viinisuolaheinä

Omalla pihalla

Oman pihan kukkalaatikko näyttää sopivasta kulmasta ihan rehevältä. Kotipihalla en viitsi nähdä paljon vaivaa, kasvimaa on ihan eri asia ja sellaista ei ole omassa pihassa. Pienelle rivitalopihallemme ei kasvimaan perustaminen onnistu, koska vieressä kulkee vilkas tie ja vielä viime syksyyn saakka valtavat koivut, joiden juuret tekevät edelleen pihan mahdottomaksi muokata. Siksi nuo kukkalaatikot. Niiden alla on vielä juurimatto, jonka tarkoituksena oli estää koivun juurien tunkeutuminen kukkapenkkiin. No nyt on koivut poissa enkä voi sanoa hirveästi kaipaavani niitä

Koska tänään on todella surkea sää (kylmä, sade, tuuli, pimeä), täytyy tyytyä fiilistelyyn  taimien parissa. Hyvinhän ne  ovat kasvaneet, kurpitsaa on tulossa ainakin viittä eri lajiketta. En usko, että ne maistuvat erilaisille, mutta oma hauskuus on erilaisten oudonkin muotoisten vihannesten kasvun seuraamisessa. Basilikan hoksin laittaa tosi myöhään, se ja korianteri ovat itäneet nopeasti, rosmariini, timjami ja meirami pääsivät yhteisruukkuun valmiina taimina.