Maahan pääsivät tänään loput kurpitsat ja taittoherne Sugar Bon. Olin ylpeä itsestäni kun taimikasvatusvaiheessa merkitsin jokaisen kurpitsapurkin, muka sillä tavalla tietäisin joka vaiheessa, mikä kurpitsa on kyseessä. Pahaksi onneksi kirjoitin kasvin nimen mustekynällä, jonka jäljen auringonvalo oli haihduttanut aivan näkymättömiin. Ei puhettakaan, että enää olisin saanut selvää, mikä kurpitsa meni mihinkin kohtaan. Tilanne on taas sama kuin muinakin vuosina, syksyllä arvuutellaan, että mikähän se tämäkin sitten on.
Kasvimaalla pyöriessäni jouduin väkisinkin vertailemaan muiden aikaansaannoksia omiini. Aika kekseliästä porukkaa. Ja varsinaisia viherpeukaloita! Etenkin naapuri, joka kohta kai pistää uudet perunat kattilaan porisemaan. En ole yhtään kateellinen, mutta...
 |
| Naapurin perunat |
 |
| Omat perunat, suurin lehti ei ole edes perunan |
 |
| Toisen naapurin riemastuttava kasvimaavahti |
 |
| Söpöt taimirivit uuden palstalaisen penkissä |
Entäpä sorsaäiti Rauha? Rauha oli kääntänyt nokan toiseen suuntaan ja kökötti tyynenä munakasan päällä. Kuulemma ei hätkähdä enää siinäkään vaiheessa kun kompostiin tuodaan lisää jätettä.
 |
| Rauha haluaa olla rauhassa |
Älä huoli, minun perunani ovat aivan yhtä pieniä ;) Palstanaapurisi varmaan esikasvattelee perunansa..? Itse tekisin samoin, jos olisi tilaa...
VastaaPoistaYhtenä vuonna laitoimme perunan maitopurkkiin mullan kanssa ja kyllä se vartta kasvatti, tuntui kuitenkin, että itse perunoita saatiin odotella yhtä pitkään kuin muulloinkin. Mutta tietenkin haluaisin olla itse se, jota muut kadehtivat :))
VastaaPoista