Vapaapäivä. Ja vettä satanut koko päivän. Jos olisi hiukan myöhäisempi ajankohta, osaisin iloita sateesta, mutta nyt se ärsyttävästi hidastaa maan muokkausta ja tepastelua plantaasillani. Viime viikonloppuna kylvämäni kurpitsat ovat alkaneet itää purkeissaan ja olenkin siirrellyt niitä terassille siinä toivossa, että viileys hidastaisi varren venymistä honteloksi. Kesäkurpitsa Tondo chiaro di Nizza on kirinyt Herculeksen ohi ja pukkaa jo sirkkalehtiään auki. Hyvin kurpitsantaimet ovat aina läheteneet kasvuun, mutta yhtäkkiä niissä on ollut pitkä, kapea, kiemurainen varsi, joka lopulta, juuri kun alan istuttaa sitä kasvimaahan, ottaa ja katkeaa. Älyäisivätköhän tänä vuonna olla hiukan maltillisempia varrenvenytyksessään.
 |
| Joskus ilo voi syntyä näin pienestä |
Ruukkuun siirtämäni Red Gem-samettikukat napottavat terhakasti ruukussaan. Pitäisi kuulemma latvoa, jotta kasvaisivat pensasmaisemmin. En raski ihan vielä niitä kiusata.
 |
| Uskookohan kukaan, että nämä ovat luonnossa paljon paremman näköisiä kuin kuvassa |
P.S. Eilen uhkailin Malabarin pinaattiani kovin sanoin ja eiköhän vain täksi aamuksi olleet ilmestyneet ensimmäiset sirkkalehtien jälkeiset lehdet. Uhkailu kiristys ja lahjonta taitavat olla avaintekijöitä vihannestenkin kasvatuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti