Peruna on pyöreä, peruna on soikea...

Peruna voi olla myös sydämenmuotoinen. Se sopii hyvin tällaiselle sydänihmiselle. Peruna on saanut jostain aivan hirveän kasvuvoiman, varmaan puoleksi maatuneesta kompostinpohjasta, jota nakkelimme multauksen sijaan perunoiden katteeksi. Yhdestä varresta tuli tänään enemmän kuin suunnittelemaani kanakeittoon tarvittiin, jäi huomiseksikin muutama. En tiedä, osoittaako perunoiden valtava koko mitään erityistä fiksuutta, mutta on sitä silti kiva hämmästellä.

Palstakaverini Lea oli nostanut pari purjoa, mutta unohtanut ne kasvimaalle (ehdin jo säikähtää, että joku vandaali on käynyt purjovarkaissa). Nekin pääsivät keittooni, samoin kuin pari harvennusporkkanaa. Kana vain piti hakea kaupasta kun en vielä ole saanut laitettua sitä kaupunkikanalaa :)

Yhden varren perunasaalis

Suurin peruna, tulitikkulaatikkoon verrattuna

Ensimmäinen sydänperuna

Olen puhunut koko ajan palstasta. Ihan niinkuin niitä olisi vain yksi. Uskallankohan edes tunnustaa, että meidän viljelykset ovat levittäytyneet kolmen aarin alalle. Tässä kuvassa on niistä se, jonka vadelmapensaat ovat melkein vallanneet (olisivat vallannetkin ihan kokonaan, mutta muutama kesä sitten tapahtui jonkinlainen väärinkäsitys ja uudet palstalaiset luulivat omakseen meidän vadelmaviidakkoamme. He raivasivat valtavalla vaivalla vadelmapensaita palstalta, kunnes puolivälissä joku palstanaapureista oli puuttunut peliin ja informoinut palstan omistajien olevan vielä ihan remmissä mukana. Aluksi kauhistuimme myllättyä palstaa, mutta loppujen lopuksi olimme kovasti kiitollisia työstä, jota tuskin olisimme itse tulleet edes aloittaneeksi).

Palsternakan edessä vielä punajuuri