Päätöksistä huolimatta...

Aina päätän, etten esikasvata juuri mitään, koska valoa ei vain ole riittävästi. Ja aina sorrun. Ainoa valoisa paikka kodissamme on miehen työhuoneen ikkunalauta, mutta vaatii melkoista kekseliäisyyttä viedä multapurkit sinne hänen huomaamattaan. Sitä miettiessäni keittiön työpöytä saa kelvata. Tänään laitoin itämään mausteyrttien siemeniä lomaviikon ajankuluksi.

Takana vihertävät Uudenseelannin pinaatti ja purjo

Kasvimaaranta näyttää vielä uniselta

Vihreää näkyvissä!

Uudenseelannin pinaatti itikin yllättävän nopeasti

Purjo kurkottelee valoa kohti

Viikko sitten kylvämäni siemenet ovat heränneet henkiin. Nyt alkaa sitten valosta toiseen siirtely, keittiön ikkunalle aurinko paistaa vain aamupäivällä. Valon puutteen vuoksi en mielelläni harrasta suurien määrien esikasvatuksia. Kurkut ja kurpitsat laitan vasta toukokuun alussa, jolloin niitä voi pitää koko ajan lasitetulla terassilla, tässä vaiheessa siellä on lämpötila pakkasen puolella.

Tästä se alkaa

Tänään laitoin ensimmäiset siemenet multaan. Purjo, merkiltään Titan ja Uudenseelennin pinaatti pääsivät aloittelemaan kasvukauttaan.

Kasvimaakausi on nyt avattu

Kylvömultaa taimikasvatukseen

Valoa odotellessa

Tähän aikaan vuodesta voisi laittaa esikasvamaan vaikkapa chiliä ja munakoisoa. Valoa vain on asunnossamme liian vähän eikä oikein ole tilaakaan. Yhtenä vuonna kasvatin tammikuusta alkaen latva-artisokkaa. Ne ehtivätkin tehdä syötävän kukkanupun, puolta pienemmän tosin mitä kaupoissa olevissa, maukkaita, mutta ei tarpeeksi siihen vaivaan nähden. Saman olen todennut munakoisoistakin, sen vähän mitä käytän, saan paljon helpommin kaupasta. Taimikasvatuksen aloitan yleensä purjoilla maaliskuussa, loput, kuten kurkut ja kurpitsan ehtii kasvattaa myöhemmin.

Chilin kasvatus on muuten suosittua ja chili-intoilijoille on omat nettisivutkin, joista halukkaan löytävät valtavasti chilitietoutta.

Hip hei! Näin on talvi kääntynyt kevääseen ja kasvimaakausi avattu. Juhlimme avajaisia palstalaisten kanssa perinteisesti nyyttäreiden merkeissä, tällä kertaa blinejä lisukkeineen: muikunmätiä, smetanaa, sipulia, suolakurkkua, punajuurta, sienisalaattia, silliä, lohta, tomaattisalsaa jne, jälkiruokana mustikkakarhunvatukkapiirakoita. Nam. Kävimme läpi Hyötykasviyhdistyksen, Korpikankaan ja Impectan siemenluettelot, joista löytyi ylenpalttisesti tilattavaa. Tässä vaiheessa aina tuntuu, että nyt panostan kasvimaahan viimeisen päälle ja kaikki kasvaa niinkuin siemnluetteloiden muhkeat kuvat antavat ymmärtää. Katsotaan. Katri ja Kaija kertoivat pitävänsä kasvimaapäiväkirjaa ja piirtävänsä kartan, mitä missäkin kohtaa kasvaa. Minäkin haaveilen siitä ja jospa se tänä vuonna onnistuisi.

Siemenluetteloiden tutkiminen on tarkkaa puuhaa

Vicar´s choise kuiva kuohuviini maistui erinomaisesti blinien kanssa.

Hyvää uutta vuotta!

Vaikka vuoden pimein aika on käsillä, postin tuomat siemenluettelot enteilevät jo kevättä. Sovimme kasvimaakauden avajaiset 18.1. meille. Tervetuloa! Katsellaan viime kesän kasvimaakuvia, selaillaan siemenluetteloita ja suunnitellaan tulevia viljelyksiä. Yhteistilauksena siemenet tulevat hiukan halvemmiksi ja monien pussien sisältö riittää useammallekin. Yritän tänä vuonna kirjata ylös, minkä merkkisiä siemeniä multaan menee.

Lumikakut ovat kohonneet hyvin

Olen pitkin syksyä kokannut kasvimaan antimista, mutta vielä pullistelee pakastin palsternakasta, pavuista ja marjoista sekä kasvissosekeiton pohjista. En edes muista, mitä arkkupakastimeni alemmista kerroksista tulee löytymään. Kuivasin purjoa, selleriä ja yrttejä ja niitä on tullut käytettyä paljon, koska se on niin helppoa. Tosin kunnolliset nimikyltit purkkien kyljessä ovat välttämättömät vaikka syksyllä luulenkin muistavani, mitä minkäkin näköisessä purkissa on. En omista kuivuria, mutta harkitsen vakavasti sellaisen hankkimista. Osaisikohan joku neuvoa, millainen on hyvä.

Tällaista on syksy. Tulee muuta puuhaa ja kasvimaa jää unohduksiin. Eilen sentään saimme värvättyä miehistä apuvoimaa ja käänsimme noin puolet kolmen aarin alueestamme, teimme penkit ja kylvimme palsternakkaa ja istutimme valkosipulit. Edellisenä viikonloppuna haettiin hevosenlantaa Vuorelan tallilta, missä käytetään kuivikkeena olkea ja missä saa vielä hauskaa länsisuomalaista puheenpartta kaupanpäälle (lanta ei maksanut mitään). Jos vielä kerran jaksaisi raahata kroppansa kasvimaalle, yksi kohopenkkin on vielä vaiheessa, niin sitten joutaisi jo talvikin tulla. Mukavaa syksyä, talvea ja uuden kesän odotusta kasvimaaystävilleni.  Leena