Myöhässäkö?

Kohta on jo toukokuu ja kasvimaakauteen valmistautuminen ei ole kunnolla alkanutkaan. Vapuksi luvattiin lumisadetta, mutta yleensä olemme äitienpäivänä olleet kovasti työn touhussa ja ikkunalaudat ovat olleet taimipurkkeja täynnä. Tänä vuonna olen karsinut esikasvatettavien määrää. Keskityn viljelyssä varmoihin lajeihin: sipuli, purjo, peruna, kesäkurpitsa, tavallinen kurpitsa, pinatti, persilja, tilli, punajuuri, papu (joka ei kylläkään viime vuonna ollut lainkaan varma), palsternakka. Valmiinahan palstalla on raparperi, vadelmat, viinimarjapensaat, piparjuuri, timjami, maa-artisokka ja tietenkin lipstikka, tuo kevään ensimmäinen herkku, josta tehdään lipstikkakeittoa kasvimaakamuille tarjottavaksi.

Lipstikkakeittoa odotellessa

Teoreettista puutarhanhoitoa

Tykkään kovasti Lena Israelssonin Keitöpuutarhuri- kirjasta. Joka kevät kaivan sen esiin viljelyksiä suunnitellessani. Tänä keväänä näyttää taas ilmestyneen vino pino uusia ammattilaisten ja himoharrastajien puutarhakirjoja, jotka tekisi mieli saada hyppysiin. Yritän kuitenkin hillitä kirjahimoa, koska vuosi sitten jouduin viemään autolavallisen kirjoja divariin, kirjahyllyyn ei sovi enää. Keittiöpuutarhurikirja sai kuitenkin jäädä. Samoin Arno Kasvin Arnon keirriökasvit, siinä on esitelty vähän epätavallisten kasvien viljelyä, mitä yleensä puutarhakirjoissa ei tehdä.

Olin lauantaina hetken poissa kotoa, ja joku myöhäinen pääsiäispupu oli näköjään käynyt meillä, sillä pöydältä löytyi salkopavun ja kesäkurpitsan siemeniä Viime kesänähän sössin koko pavun kasvatuksen, laitoin siemenet neljä (4) kertaa liian kylmään maahan. Satoa tuli ehkä se neljä papua kun yleensä on 40 ämpärillistä. No tänä kesänä taas herkutellaan pavuilla jos viime kesästä jotain tuli opittua.

Salkopapu Cobra ja kesäkurpitsa Striato d´Italia, lajiensa huiput

Kevättä rinnassa

Amerikan sydänliittokin on innostunut kehoittamaan ihmisiä kasvattamaan oman ruokansa. Me kasvimaahöperöthän olemme olleet tätä mieltä aina (vaikka ei se aina ole viimeisen päälle onnistunutkaan).

Pihassa kukkii jo

Ihan hiukan on vielä lunta jäljellä, joten kasvimaalle laskeutumista pitää hillitä. Tein sen sijaan pihapuuhia niinkuin varmaan aika moni muukin, ilmahan suorastaan pakotti siihen. Grilli oli pölyyntynyt talven aikana ja sekin puhdistettiin käyttöön. Kyllä kesä saa tulla, tervetuloa vaan.

Uusi yritys

Viime kesä vain mennä hurahti. Kasvimaa ei päässyt edustuskuntoon missään vaiheessa, taisi helteet viedä kitkemishalut. Tavallisesti menetän kasvimaan hallinnan elokuun loppupuolella, nyt se tapahtui jo heinäkuun puolivälissä. Ei siitä ollut mitään kirjoitettavaakaan.

No uusi yritys tänä vuonna. Pienennämme hiukan viljelyalaa koska kasvimaasta pitää nauttia. Saattoi olla, että liian suuri viljelyala alkoi tuntua työltä ja sitähän harrastus ei saa olla.

Kesää odotellessa

Vaikka tällä hetkellä suunnittelen pääsiäishiihtoja Lapissa, kesän tuntua on täällä "etelässä" jo ilmassa. Ensimmäisenä olen laittanut aina purjon taimet itämään ja niin teen tänäkin vuonna. Moni masentuu kun taimista ei tule lähellekään ostotaimien veroisia koti-ikkunalla, mutta vuosien saatossa olen oppinut, että noista hiuksenohuista rääpäleistä kasvaa lopulta kuitenkin aivan hienot purjot.

Tässä pari kuukautta esikasvatetut purjontaimet juuri istutettuina (tavallista tuhdimpia taimia)

Ja tässä sadonkorjuuvaiheessa

Kasvimaalama

Puoli kesää on mennyt kesää odotellessa. Kasvimaa ei ole koskaan näin paljon hidastellut kasvamisessa. Kurkut ja kurpitsat ovat jököttäneet kuukauden samassa asennossa hartiat luimussa, ihan kuin olisivat unohtaneet, mitä tässä oikein pitikään tehdä. Voikukka, juolavehnä ja ohdake sen sijaan voivat erittäin hyvin. Vihanneksissa olemme olleet enimmäkseen ostovihannesten varassa, ruohosipulia, lipstikkaa, ilmasipulia, raparperia ja joitakin monivuotisia yrttejä on vasta kerätty.

Toisaalta, nyt on ollut aikaa tehdä kaikenlaista, mitä aurinkoisella säällä ei olisi tullut tehtyä: kaappien siivousta, paperien järjestelyä, puutarhakirjojen lukemista.

PS. Vihannestaide on napattu netistä, ei omaa.

Raparperiaika

Nyt pitää syödä raparperia. Monena vuonna olen tehnyt siitä hilloa tai pakastanut, mutta jostain syystä ne helposti jäävät käyttämättä. Tuoreena raparperista sen sijaan saa aivan mainioita herkkuja. Katsoin Sikke Sumarin ohjelman Ruokaa rakkaudella, jossa Sikke teki mielenkiintoisen näköistä raparperikakkua. Ohjeen löytämisessä meni aikansa, koska tietenkään en sitä kirjoittanut muistiin. Etsiessäni löysin mukavan  Sofian blogin, jossa myös kyseistä reseptiä kehuttiin.

Lomapäivä

Katrin irikset

Olen ollut tämän viikon kesälomalla, mutta vasta nyt selvisin kasvimaalle. Katrin palstalla iirikset kukkivat aivan kuin van Goghin maalauksessa. Omalla maalla voikukka pisti parastaan, mutta sitähän emme tietenkään osaa arvostaa. Kylvin jo hiukan talaouspaperilla itäneet silpoydinherneet ja loput kesäkukat. Purjot ja sipulit näyttivät olevan hengissä, auringonkukat olivat lähteneet hyvin kasvamaan kohopenkissä. Ennen rankkasateita kylvettyjen salaattien penkeissä ei näkynyt mitään, liekö sade huuhtonut siemenet mennessään.

Joimme Arjan kanssa kasvimaakahvit melkoisen tuulisessa säässä. Satoa olisi jo voinut korjata lipstikasta, raparperista, ilma- ja ruohosipuleista ja mäkimeiramista, mutta päädyin kuitenkin keräämään ison kassillisen nokkosia, niiden suhteen näytämme olevan omavaraisia.

Auringonkukat terhakoina

Lipstikka sadonkorjuuta odottamassa

Mäkimeirami, jota pitäisi kerätä juuri nyt, kohta se kukkii

Raparperi, ehkä annan tämän puskan kukkien kukkia

Viinimarja kukkii