Palstakuulumisia heinäkuun lopussa

Vettä on riittänyt tänä kesänä enemmän kuin tarpeeksi. Kasvimaalla kaivataan veden lisäksi aurinkoa ja lämpöä, joita sitten onkin ollut vähän vähemmän. Ensimmäiset uudet perunat on syöty, aika pieniä olivat. Sipuli on mukavan kokoista, olisiko se sitten tykännyt sateista. Yksi kunnollisen kokoinen kesäkurpitsa on kerätty, mutta uusia näkyy olevan aika lailla (taimia tuli laitettua kymmenkunta, joten kohta ollaan helisemässä niiden kanssa). Naapureilla on siistit ja kauniit kasvimaat, meillä vähän boheemimpi.

Takana purjo (se joka keväällä esitti kuollutta)

Päivin kasvimaa, taustalla siirtolavoista rakennettu komposti

Omat sokeriherneet ppian syöntikunnossa

Katrin porkkanat ja mustajuuret

Naapurin muhkea salaatinkerä

Edellisen naapurin huippusuorat penkit

Leena-naapurin kukkarunsautta

Naapurin on nämäkin

Katrin viimeinen pioni

Jurotusta

Kasvimaalla kukkii, mutta vihannekset etupäässä jurottavat paikoillaan. Sen verran viileää on ollut, että kasvuvauhti ei päätä huimaa. Poimin sentään pienten pinaattien latvat, näyttivät jo olevan nupulla vaikka eivät ole kunnon lehteäkään saaneet aikaseksi.

Vertailun vuoksi:

Vuonna 7.7.2012

Kesäkurpitsa kukki ja kurpitsanalkuja näkyvissä

Ensimmäisiä uusia perunoita

Ja vuonna 2013

Salaatinkerät syntikunnossa

Herne kehitteli palkojaan

Kurpitsa jo tunnistettavissa

Ja 7.7.2015

Herne vasta suunnittelee kasvamista

Perunassa ja sipulissa on kyllä varret, syömistä ei vielä lainkaan

Afrikan lämpöä Kuopiossa

Nyt ne Afrikan lämpöaallon reunat hipaisivat meitäkin ja saimme nauttia kesän ensimmäisestä hellepäivästä. Parhaimmillaan oma mittarimme näytti 29 astetta, virallisia lukemia en ole kuullut. Eilen satoi vettä aika tavalla, mutta iltapäivään mennessä pintamulta oli aivan kuivaa. Nyt vain odotellaan satoa.

Heinäkuun alun kukkijoita

Purjot ovat hengissä

Herneet hyvässä kasvussa

Kasvimaaolohuone vihreän seinän suojissa

Julkulanniemen palsta-alue

Julkulanniemen paistatellessa ilta-auringossa saatoin vain iloita siitä, että meillä on tällainen alue. Niemeähän uhkasi rakentaminen, muta kaavassa se kuitenkin jätettiin ennalleen viljelyalueeksi. Olisi ollutkin liian hieno paikka pilata rakentamisella. Nyt alueesta on iloa monelle.

Oliko se aurinko?

Tänään pilkahti pitkästä aikaa outo valoilmiö. Kasvimaallehan sitä piti suunnata. Ei viitsinyt aurinko sitten kovin kauan paistaa, mutta kasvimaallahan on aina lämmintä. Kasvun alkuun ovat päässeet lähes kaikki, mitä maahan laitettiin. Koska tuli taas merkattua melko huonosti mitä missäkin on, kitkeminen oli vaikeaa kun ei oikein tiennyt, mitä pitää säästää, esim. tillirivi taisi mennä kitkiessä.

Kesäkurpitsansiemenet päättivät kaikki itää, pikkuisen liian tiheässä ovat

Unikot ovat nyt ihan parhaimmillaan

Kasvimaalla ja sen ympäristössä kukkii nyt monenlaiset kukat. Lupiinit tuntuvat herättävän voimakkaita intohimoja: osan mielestä ne pitäisi vieraslajeina hävittää ja osa taas tykkää, kun tienvarsilla on vähän väriä. Tunnustan, en halua hävittää lupiineja, minulla on niitä jopa kasvimaalla tarkoituksella. Minusta ne ovat kauniita. Toki siemenet pitää kerätä pois ajoissa, josa haluaa, ettei taimia ole joka puolella. Kasvimaan reunoilla kasvaa myös jättibalsamia, se joutaisi kuollakin sukupuuttoon, mutta kasvimaassa se ei ole kovin hankala, koska ei tee maan alla luikertelevia juuria.

Kasvimaani lupiinit.

 Kasvimaakamut olivat ahkerina palstoillaan. Yhdessä juotiin taas kahvit ja syötiin raparperipiirakkaaja vaahtokarkkeja. Siinä sivussa keskusteltiin asiat kohdilleen, puutarhaterapiaa parhaimmillaan.

Kasvimaanhoito on iloista puuhaa

Raparperihilloa sadesunnuntaina

Raparperi kasvaa ihan hurjana ja tässä vaiheessa iskee paniikki, mitä siitä oikein tekisi. Olen pakastanut raparperiä ja löytänyt ne pakastimenpohjalta laittaessani sinne uutta raparperiannosta seuraavana keväänä. Kiisseliä voi syödä aika monena päivänä ja piirakkaan saa kulutettua monta vartta. Työkaverini tarjosi mehumaijassa tehtyä raparperimehua Spritellä lantrattuna. Oli tosi raikasta. Minulla ei ole mehuille säilytyspaikkaa, joten sekin on poissuljettu säilömismenetelmä. Olen tehnyt raparperista hilloa eikä sekään ole aina kulunut ennen seuraavaa kevättä. Siitä huolimatta kuitenkin päädyin hilloon, voihan sitä käyttää paitsi jäätelön ja juustojen kanssa, myös talvisessa raparperipiirakassa ja mansikka-aikaan mansikan kanssa vaikka täytekakussa.

Raparpereistä kuori pois ja kattilaan

Lorautin sekaan reilun satsin sitruunalikööriä, ehkä 1dl/1kg

Hillosokeria pussin mittojen mukaan eli 1kg raparperia, ½ kg hillosokeria

Varttitunnin keittämisen jälkeen puhtaisiin purkkeihin ja nimi kylkeen

Hillo oli aika hyvän makuista, vaikka käyttämäni sitruunalikööri ei ollut Limoncellon veroista. (Tein viime vuonna kiivistä, omenoista ja Limoncellosta hilloa ja se oli taivaallista)

Odotustunnelmissa

Siemenet ovat mullassa ja hiukan kasvuakin näkyy. Puutarhuri on kuin pikkulasten äiti, huolissaan pienokaisistaan ja malttamattomana odottaa näiden kasvua. Ja tietenkin suurta satoa. Salkopapu, jota olin esi-iätellyt talouspaperin välissä ja jossa oli multaan laitettaessa jo pienet juuret, oli lähtenyt mukavasti kasvamaan. Nyt sitten mietin, vieläkö olisi laitettava harso suojaksi. Oli melko lämmintä joten en laittanut.

Salkopapu Cobra- pavuista luotettavin

Palstanaapuri oli saanut tyttärensä apuun ja nuoruuden voimalla penkit valmistuivat vauhdikkaasti. Sellaista on kiva katsella.

Palstan muotivärejä tähän lopuksi. Pian saadaan myös punaista, unikot olivat lupaavasti nupulla.