Sadonkorjuun juhlaa

Kasvimaa antaa satoa tänä vuonna aikaisin. Tämän päivän ilona olivat vadelmat, joita oli kypsynyt litran verran. Uudet perunat ja sipulit ovat mahtavan kokoisia, sade ilmeisesti on tehnyt hyvää. Kesäkurpitsaa on syöty muutama pötkö, varsinainen satokausi on vielä edessä ja siitä tulee ilmeisesti hyvä, niin monta alkua näytti puskissa olevan. Uudenseelannin pinaatti on myös kasvanut ennennäkemättömällä voimalla.

Kesäkurpitsat ovat täynnä kukkia ja kurpitsan alkuja

Vuodet eivät ole veljeksiä - onneksi

Viime vuonna kasvimaalla kaikki tuntui vain jurovan paikoillaan, palsta ei ollut mitenkään rehevä ja satoisan näköinen. Toista on nyt; kaikki rehottaa hurjana. Tietysti myös rikkaruohot kasvavat hyvin, mutta kyllä kasvaa muutakin. Kesäkurpitsan kaikki 13 siementä olivat itäneet joten kohta saadaan taas metsästää uusia reseptejä, tänne vaan jos on nyt jo mielessä. Uudenseelannin pinaatin laitoin myös esi-idätetyistä siemenistä. Viime vuonna ne jäivät suurin piirtein sirkkalehtiasteelle, nyt ovat hyvässä kasvuvauhdissa.

Puutarhuri vain haaveilee

Puutarhuri on maalauskurssilla yrittänyt ikuistaa puutarhan värejä. Paljon riittää vielä harjoittelemista, mutta mukavaa on ollut. Kasvimaalla rikkaruohot olivat jo ottamassa palstaa haltuun, viime hetkillä saatiin pelastettua. Vettähän on riittänyt ja siitähän vesiheinä sun muut kutsumattomat vieraat tykkäävät. Kaikki 13 kylvämääni kesäkurpitsan siementä ovat kasvattaneet hienot taimet, joten kuukauden päästä ihmetellään, mihin tämän kesäkurpitsan kanssa joudutaan.

Myrskyä odotellessa

Kaikki, mitäolimme ajatelleet laittaa kasvamaan tänä kesänä, on nyt maassa. Eilen istutettiin esi-idätetyt pavut, jotka pelkän talouspaperin päällä venähtivät kolmenkymmenen sentin mittaisiksi. Saapas nähdä,mitä ensi yöksi luvattu myrsky niille tekee.

Perunat ja sipulit ovat lähteneet mukavasti kasvamaan, kesäkurpitsakin on tehnyt tanakat taimet harson alle. Ostin kylmäkäsiteltyjä espanjalaisia valkosipuleita, mutta ne kai eivät oikein tunne olevansa kotonaan, kun ujostelevat näyttäytyä.

Ei ihan juhannuksena uusia perunoita, mutta ehkä jo heinäkuun alkupuolella

Palstalla kasvaa ja kukkii...

Ihana päivä. Pikku puuhastelun ja kahvinjuonnin lomassa ehti katsella ympärillekin.

Aurinkoiset värit aurinkoisessa säässä

Raparperikiisseliä tiedossa

Miten muka lemmikkiä voisi pitää rikkaruohona

Esikko ei petä koskaan

Kullerot ovat aikaisessa

Tulppaanit ovat kauniita vähän ikääntyneinäkin

Esi-idätystä

Sadepäivänä uhrasin kasvimaalle sen verran ajatusta, että laitoin kurpitsan ja krassin siemenet likoamaan. Sen jälkeen pidän ne kosteana ja annan siementen kasvattaa pienet juuren ja varren alut ennen maahan laittamista. Sain tämän vinkin kasvimaanaapuriltani, joka ei koskaan esikasvata taimia ja hänellä on aina kadehdittava sato. Joten ihan on varmalla pohjalla tämä temppu.

Näiden pikku siementen varassa on kesän suuri sato 

Talviunilta herätty

Kesää on jo ilmassa ja kasvimaallekin on ennätetty. Kasvimaakamuni mies ystävällisesti käänsi palstan jyrsijällä ja nyt palsta on niin pehmoinen, että voisi vaikka pitkäkseen heittäytyä. Maahan on mennyt peruna, sipuli ja tilli. Vein purjotkin kasvimaalle kun tuntuivat kituvan istutusmullassa, mutta en laittanut niitä vielä maahan vaan tökkäsin parempaan multaan isoon ruukkuun, otin vain pahviset taimiruukut niiden ympäriltä.

Tein kesän ensimmäisen lipstikkakeiton. Nami nami. Minun lipstikkakeitto sopii laiskalle kokille: pussillinen perunasipuliseosta pakasteesta, lihaliemikuutio, reilu nippu lipstikkaa ja Koskenlaskijajuustopaketti. Nämä kaikki kiehumaan kattilaan ja sauvasekoittimella sileäksi. Sitten vain syömään.

Olisinkohan tänä vuonna vähän aktiivisempi, kasvimaalla ja kirjoittamisessa ja muussakin. Yritän.