Tavallisesti emme ole pitäneet purjosipulin korjuun kanssa kiirettä, mutta nyt alkoivat uloimmat lehdet kellastua siihen malliin, että tuntui parhaalta pelastaa sato saman tien. Olen jo kertonut, miten hiuksenohuen olemattomia taimet olivat keväällä istutettaessa (vähässä valossa ikkunalaudalla kasvatetut). Sellaisia ne ovat olleet joka vuosi ja alkuvuosina emme uskoneet niiden enää virkoavan kun istuttamisen jälkeen lojuskelivat velttoina maata vasten, joskus jopa turvauduimme ostotaimiin. Mutta eikö mitä, joka ainut hius lopulta ojentautui pystyyn ja alkoi kasvattaa varren pituutta ja lopulta paksuuttakin. Olen pakastanut ja kuivannut ja nyt koko huusholli haisee sipulille.
|
Purjoja tuli yhteensä noin 100-120 kappaletta,mahtaako riittää |
Purjoa olen käyttänyt tietysti kaikkiin mahdollisiin keittoihin ja piirakoihin. Kuivattua purjoa ripottelen myös kaikkiin paistoksiin, joissa muista kasviksista uhkaa tulla reilusti nestettä. Nyt pakastin myös valmiita keittovihannessekoituksia porkkanan, palsternakan ja lantun kanssa.
Olen kai viettänyt aikaa nokka taivasta kohti ja seuraillut pilvimuodostelmia, nepä osaavat ollakin monimuotoisia. Eilen yritin vangita niitä myös maalaamalla, mutta pysyivätkö paikalla yhden siveltimenvedon ajankaan? Täytyy tehdä nopeusharjoituksia, kameralla pilvien kuvaaminen onnistuu paljon helpommin.
|
Pilvilintu |
|
Aika vihaisen näköinen, näettekö saman? |
|
Pieni säälittävä kummituspilvi |
|
Pilvimeduusa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti